Normieloa (-m)

Moro vaan Susanna, Lauri, Sanni ja Saara ja myös muut blogin lukijat, on mahtavaa kun saa lukea kommenteista, että joku tätä lukee myös. Kommentteja olis kiva lukea enemmänkin. Tämä blogin pitäminen on ihan kivaa, ku pystyy kertomaan monelle samat asiat yhtäaikaa, mutta huono puoli tässä on se että juurikaan vastauksia ei saa, toisin ku sähköpostilla, skypellä tjms...

Jos tahtoo ottaa yhteyttä minuun, niin näppärästi se onnistuu vaikkapa just skypellä, siellä minun nimi on moimoimoikko, skypestä löytyy toinenkin Mikko V, joka ei välttämättä ole minä. Sillä kutenkin ehkä minuun saa paremmin yhteyttä kuin vaikkapa puhelimella. Siihen en paljoa vastaile. Eipä se kyllä ole paljoa pirissykkään...

Puhelimen hommaaminen eipä olekkaan tosiaan ihan niin triviaali juttu kuin ois voinut äkkipoika kuvitella. Ehkä jotain prepaideja ois voinu saada, vaan eipä se meidän tilannetta juurikaan auta. Eipä ei. Jotta täällä sais puhelinliittymän, pitää olla British Columbian (tästä lähin BC) provinssin viranomaisen myöntämä kuvallinen henkilötodistus. Ja se on käytännössä ajokortti; toisin kuin Suomessa, täällä ajokortti on "virallinen" henkilökortti, sitähän ajokortti Suomessa ei ole, vaikkakin se sellaisesta yleensä käy.

Noh, tuota ajokorttiasiaa ei ole tullut vielä sen kummenmin ihmeteltyä, kun periaatteessa meidän kortit on voimassa 3kk, koska voidaan aina väittää kytille, että ollaan turisteja. Mutta oikeasti pitäis heti suorittaa BC:n ajokortti. Noh, eihän sitä autoakaan vielä oo. Täytyy sanoa, että on ihan ihme juttu, mutta kuume ei ole noussu!!! Ei ole autokuumetta vielä! En oikein tiijä, mistä se johtuu, mutta luulen, että se on sitä ku täällä on niin paljon muuta ihmeteltävää. Ei ehi keskittyä siihen, että pitäis olla kärry alla. Tosin, välistä se kyllä kuohahtaa, niinku maito kattilasta, ku joku _aiwan_ ihana auto tulee vierelle. Eilenkin tuli punainen avo-MG liikennevaloissa viereen, ku itte olin pyörällä rassamassa taas ylämäkeä kaupasta kotiin. Ukko kertoi, että hän lähti ajelulle, ku oli niin nätti keli. Ja kyllähän sellaisella pelillä kehtasi ajella, joku 60-luvun MG se varmaan oli... Voi tuhannen .... jottain... Kyllä semmoselle se kuume nousee, mutta ku pitäis ittelle joku hälpä räpsy ostaa, ni eipä oikein innosta. Täällä ku kuiteski näkee tämän tästä kadun varteen pysäköityjä Mustangeja ym, niin koita siinä sitten ostatella itelles jotain Tojota Terceliä!

Tänään perjantaina (tai siis eilen) käytiin vähän tutkimassa paikallisia patioita. Täällä kyllä tuo suunnistaminen on näppärän helppoa, kun kadut on numeroitu merestä lähtien (1st Avenue, 2nd Ave, 3rd Ave, 4th Ave jne) eli kaikki länsi-itä suunnassa kulkevat kadut (=Avenuet, pohjois-eteläsuunnassa olevat kadut on aina Street:ejä) menee ihan numerojärjestyksessä. On tosi helppoa aatella, että "tästä on niinjaniin monta korttelia sille Avenuelle" tai että "sejase Street risteää senjasen Avenuen kanssa" niin se kauppa on siinä. Ei tartte ku ajaa pyörällä kunnes löytää oikean Streetin nimen, niin ajaa sitä katua kunnes risteävän kadun numero on oikea. Todella helppoa. Tarvii vain muistaa pohjois-etelä-suuntaisten katujen nimiä, ja niistäki vain käytänössä suurimpien nimiä, ku niissä risteyksissä ne kaikki kumminki on. Tärkeimpiä katuja (Streetejä, eli P-E-suuntaisia) täällä on mm. Dunbar (meidän "lähikylän" katu) Blenheim, MacDonald, Arbutus jne, kaikki ne mitä vaikkapa googlemapsissa näkyy isompina katuina.

Niistä patioista: Hemmetin pieniä ovat. Oulu on tässä asiassa erittäin edistyksellinen kaupunki. Siellä on patiolla tillaa vaikka järjestää pienimuotoiset painit, vaan ei täällä. Täällä patio tarkoittaa semmoista metrin, vähän reilun, levyistä osuutta ravintolasta, joka tunkeutuu kadulle. Ja tietenkään koirat eivät ole tervetulleita patioalueille, mutta kyllä ystävällisesti neuvottiin, että "koiranne voi kyllä olla tuossa heti aidan toisella puolen, saisiko teille olla lisää olutta?". Vesikuppikin oli joissain paikoissa tarjolla. Eli nou hätä, Okkeri siis vaan oli kaltereiden toisella puolella.

Ei sitä vaan ossaa, tumpelona ja suomalaiseen tympeään ynseyteen ja tarjoilemattomuuteen tottuneena olla ja mennä vaan istumaan rauhassa pöytään odottamaan, että "kyllähän sieltä varmaan kohta tarjoilija tulee" vaan tollona menee tiskille tilaamaan juotavaa. Noh, sitähän sieltä sitä saa, vaan vasta jälkikäteen tajuten, että miksi sieltä tiskin toiselta puolen hieman ihmetellen tuijoteltiin... Noh, onneksi ei pahasti. Kyllä sitä aina välistä huomaa olevansa hölmö. Vaikka kuinka on matkustanu maailmaa, niin tää perkeleen suomalainen tapa, että "ei täällä kukaan musta välitä, itte on tehtävä kaikki" -asenne on koko ajan pinnalla. Eikö sitä koskaan opi, että oikeasti sivistyneissä maissa tarjoillaan pöytiin asti. Sieltä tullaan kysymään, että "saisiko olla jotain, onko kaikki hyvin, saisiko olla jälkiruokaa, hyvää iltaa". Sitä ei tarvitse aina mennä erikseen semmoiseen paikkaan, jossa saa tarjoilua, vaan sitä saa yleensä joka paikassa ihan pyytämättäkin. Se on kyllä hienoa. Pitäisi vain aina muistaa laskea se tippi myös mukaan. Vielä se ei ole unohtunut kertaakaan.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin 15% on normikäytäntö täällä. Jenkkilässä ollessani kuulin sellaisen kaavan että 10% jos normikohtelu, jos erittäin hyvä kohtelu, niin 15% jos tyly kohtelu, niin 5%. Ja sikäls ku sain tietää, ja muista tietolähteistä (=Reservoir Dogs) olen saanut tietää, niin tarjoilijat käytännössä elävät tipellä, kun peruspalkka on niin pieni. Noh, jos sen 15% laskee aina laskun päälle, niin ei se nyt mahdottomuuksiin mene. Sehän on 10% loppusummasta, plus puolet siitä kymmenestä prossasta. Mutta se täällä on juuri ongelmana, että kaikki pitää laskea aina itse laskun päälle, eli hinnat ei ole aina niitä miltä ne näyttää. Toivottavasti täällä opettavat kersoille kovasti päässälaskutaitoa, sillä se täällä on koetuksella. Esim. ruokakauppojen hinnat on verottomia hintoja,eli niihin on aina ynnättävä joku raha päälle, jotta tulee valtion ja provinssin verot laskettua mukaan. Ne nyt on kuitenkin vielä järjellisissä luvuissa, eli jossain 1-5% luokassa, tuotteista riippuen, luulisin. Ihan täysin asia ei mullekkaan ole vielä selvinnyt. Eiköhän se joskus selviä. Tai sitten se säilyy samanlaisena mysteerinä kuin Suomen verotus.

Semmonen jännä juttu oli tapahtunu tänään ku, että varashälyttimet laukes. Jotta taustoja vähän valottas niin Hannelorella, (eli ilmeisesti Hanno vaan, kuten hän monesti laput allekirjottaa) on semmonen näppärä remonttimies, kuin Mike täällä töissä. Mike remppaa Hannolle etuovea, kattoa, jotain yläkerran vessaa ja muuta semmosta. Mikellä on aina pipo päässä. Satoi tai paistoi. Mie luulen, että Mikellä on vähän kylmä aina. Ku mulla T-paita, niin sillä on pitkähihanen poolo ja pipo. No eipä siinä, Mike on aina reipas ja hyvin kohtelias mies, ehkä vähän hidas tekemään hommia, mutta kaipa se tekee hommansa edes kohtuudella. (Kuulemma rakennushommissa huijaaminen on tällä mantereella enemmän kuin yleistä). Jotta juttu jatkuis, niin se alkaa siitä että mie ja Okkeri lähdetiin pitkälle lenkille. Ja tultiin puolentoista tunnin päästa takas. Huomattiin siinä Hannon etuovella Mike lakkaamassa pihtapuista ovea ja ilmoittamassa meille, että missattiin kaikki jännitys. Hanno oli aamulla lähtenyt jonnekkin asioille ja ilmeisesti unohtanut, että Mike oli tulossa perjantaina hommiin (tässä oli hieman ristiriitaa kuulusteluöytäkirjoissa, sillä Hanno kertoi hieman eri tarinan, hänen mielestään Miken ei pitänyt tulla ollenkaan). Hanno on antanut Mikelle avaimet, sillä hän remppaa etuovea, joten on luonnollista, että etuoven lakkaaja käyttää etuovea. Hanno oli vaan jättänyt varashälyttimen päälle, ja sinä vehkeessähän ei ole kuin yksi vaihde; täysillä. Mike pahaa aavistamatta oli tullut tekemään työtä käskettyä ja avannut oven avaimillaan, mutta kun ei ollut hälyttimestä tiennyt mitään, niin ei olllut tietenkään mitään koodia syöttänyt laitteeseen ja johan oli helvetti päässyt irti. Turvafirmoilla on sielläpäin tapana soittaa asuntoon, ja kysyä jokin salasana tai jotain, mutta eipä se Mike ollut osannut siihenkään mitään vastata, liekö oli edes puhelimeen vastannut, vaan polliisit oli tullu paikalle pillit päällä pihhaan, asiaa selvittämään. Noh, ei ne sentään Mikeä putkaan raahannu, vaan Mark, Hannon poika oli saannu hälyn myös ja oli päästänyt Miken pälkähästä ja kertonut, että ihan tutusta remppaukosta tässä on kyse, ei mistään kommadopiposesta rosvosta...