lauantai 29. toukokuuta 2010

Viime viikonloppu (-K)

Heippa taas minunkin puolesta! Tässäpä olis hieman kuvasatoa viime viikonlopulta, joka olikin mukavan pitkä, kun täkäläisillä oli maanatai vapaata edesmenneen Englannin kuningatar Victorian synttärien johdosta!!!! No siis käytiin launtaina tutustumassa Granville Islandiin. Sieltä löytyi esim. paikallinen panimo, mut Mikko saa kertoa siitä lisää, kun se kuuluu sen spesiaaleihin. Panimon lisäksi siellä oli hieno satama...


... ja näiden pienten purkiloiden vieressä olikin sitten asuntolauttoja! Ei ollenkaan pahat näkymät näistä tönöistä! ;)


Saaren tunnetuin nähtävyys on kuitenkin Public Market. Hirmuisen suurin kauppahalli, joka oli täynnä kojuja, jotka möivät kaikenlaista tuoretta tavaraa, esim. kaloja, lihaa, kasviksia, leivonnaisia yms.. Kuvassa on vain pieni osa hallista, oiskohan koko halli 5 kertaa kuvassa näkyvän osan suuruinen.

Ja tuoreudesta ei tingitty sitten tipan vertaan, kun niin kalat kuin ravut yms. uiskentelivat elävinä altaissa!


Maanataina mie sain houkuteltua Mikon piknikille! Ainoa "huono" puoli siinä vain täällä on, että lähin piknikpaikka on yli viiden kilometrin päässä kotoa. Mut tulipahan kunnon nälkä kävellessä sinne! Ja maisemat lenkillä oli hienot, kun käveltiin metsän läpi rannalle.

Piknikpaikka tosiaan sijaitsi Point Grey Beachillä, joten ruuan jälkeen mentiin loikoilemaan ja ihailemaan maisemia rantaan ajautuneiden puunrunkojen päälle.



Victoria Day on ilmeisesti ulkoilupäivä näiden kanukkien keskuudessa, joten liikkeellä oli aika paljon porukkaa... osa reippaamin ja osa vähemmän reippaamin (kuvan tyyppi käytti sateenvarjoa purjeena!!! Käyhän se meno tietenkin niinkin...)



Ja kaiken kivan jälkeen piti tietenkin lähteä lampsimaan takas kotia... ja Arto ainakin arvaa, että miten siinä kävi... eiköhän ollu pirunmoinen kiikkuminen takas rannalta ihmisten ilmoille ja tietenkin pientä mutaista ja tosi jyrkkää polkua pitkin! Yllä oleva kuva ei paljasta koko totuutta, mut tän paikan ja meren rannan korkeusero oli jotain 50 metriä ja nousu polkua pitkin oli melkein kohtisuora! Hieman jännitti, että toivottavasti lenkkarit ei petä alta! Okralle nousu ei kuitenkaan näyttänyt tekevän tiukkaa ollenkaan, koska kun päästiin ylös, niin eiköhän se aloittanut hirmuiset hepulit ja juoksi mielipuolisesti pallon perässä ympäri niittyä! :) Jollakin ainakin oli hauskaa vaikka toiset ähötti hikisinä ja punaisina! Kun tuosta sitten selvittiin, niin lähettiin kävelemään kohti yliopistoa ja matkan varrella taskuun tarttui pussillinen Pacific silver fir:n (purppurapihta) kerkkiä (on nuo Okran kakkapussit hyviä, kun niihin voi kerätä kaikkea tarpeellista tavaraa matkan varrelta...). Keiteltiin kerkistä illalla sitten siirapit. Hyvää tuli vaikka maku ei ollut niin voimakas kuin Suomen kuusissa.


Yliopistolta löydettiin toteemipaalu! Ja sen kuvan myötä täältä tähän tällä kertaa!

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Ruokaa (-m)

Moro taas.

Tein tuossa viikolla jokapojan ikisuosikkia, herkkuani makaronilaatikkoa. Lopputulos oli mainio, se vaan on aina hyvää. Vaan juttu, joka tässä (tällä kertaa) alkoi kaivertamaan, oli jauheliha. Me ostettiin perusnautajauhelihaa, täällä ei sika-nautaa tai nauta-sikaa ole, vaan joko nautaa, sikaa, kanaa, kalkkunaa puhvelia ym. jne. Tämä jauheliha siis oli perusjauhelihaaa, eli regular ground beef. Jotian $6/kilo, kun viereinen, vähärasvainen eli lean ground beef oli jotain $10-$12 kilo. Eli siis halpaan päädyttiin. Se näytti raakana suurinpiirtein samalta kuin nauta-sika siellä, mutta paistamisen jälkeen...! Noh, kattokaa kuvasta itte ja miettikää sitä rasvan määrää. Pannulle en lisänny yhtään rasvaa.



Siis se oli jotain käsittämätöntä. Tuo jauheliha tuli uppopaistetuksi rasvassa, joka oli peräisin siitä itsestään! Onneksi sen saattoi kaataa veke, tuosta määrästä olis kyllä tukkeutunu jo aortta ... kerralla.
Mutta lopputulema, eli magottilooda oli hyvää ja nyt jo aikaa sitten syöty pois.

Viimeviikolla grillattiin uudemman kerran, nytte hampurilaisia, ku kerta Pohjois-Amerikassa ollaan. Sehän se taitaa tämän maanosan "perinneruoka" olla, jos ei jotain intiaanien poimimia karhunvatukoita lasketa. Alla kuva siitä projektista.



Tänään paisteltiin kanapalasia, niinkuin koipireisiä, mutta ilman sitä koipiosaa, eli pelkkää reittä. Ei kyllä niitäkään voi vähärasvaisiksi sanoa... Pikkuhiljaa alkaa pelottamaan tuon viemäriputken puolesta, että missä vaiheessa se tukkeutuu kaikesta tuosta rasvanmäärästä. Pitänee ostaa sille jotain Marevania, kai.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Laitetaanpas kuvia (-m)

Katja oli ottanut joitamia kuvia, joten laitetaanpas niitä tänne, kun tuo nettikin tuntuu nyt toimivan tällä hetkellä. Alla muutama kuva tästä Hanneloren puutarhasta, jossa männä viikolla grillattiin.











Puistossa oli tuommonen tolpparykelmä, ilmeisestikin kilpailijoille tarkoitettu, miksi muuten se siellä olisi! Okra tuli toiseksi ja kolmanneksi.



Makkaraa. Kajoa mukaillen, makkara on suomen kielen parhaimpia sanoja; sen sanan kuultuaan, käyvät miehet toiveikkaana kohottamaan kulmakarvojaan, nostaltamaan housujaan ja reippaasti käymään sanan sanonutta ääntä kohti.



Marjoja käytiin poimimassa. Isoja, vadelman näköisiä Alaskanvatutkoita ovat nuo. Jänniä, kun samassa puskassa saattaa kasvaa punaisia ja keltaisia marjoja, silti molemmat ovat kypsiä. Vähän kirpeitä ovat, ei niin makeita kuin vadelmat. Mahtaakohan se muuttua tässä kesän mittaan...?



Kaikki on täällä isossa maailmassa isompaa, myös etanat. Ja pekoni-juusto-koirannaksuille persoja.

torstai 13. toukokuuta 2010

Arki (-m)

Nytköhän se arki tullee, ku ei meinaa jaksaa tännekkään kirjotella...? Varmaankin. Viimepäivinä oon saanu hyvät naurut kun oon kuunnellu Kettusen kirjaa, äänikuunnelmana. Sitä Markus Kajoa on hyvä kuunnella, se kyllä miettii monenlaisia asioita. Ei tartte ihan kaikkea ittekkään miettiä, ku se on miettiny niitä jo valmiiksi. Suosittelen.

Säät on täällä olleet suosiolliset, vettä ei ole tullu varmaan viikkoon! Se on pitkä aika täällä, se. Aurinko on paistanut, niin ihan kesäfiilis on täällä. Shortsit jalassa ja t-paidassa saa hillua.

Toissapäivänä lenkillä Okkerin kanssa taidettiin nähdä kojootti, tai sen perse. Tuossa viereisessä puistossa se nähtiin. Ei tosin nähty kuin takaosa vilaukselta, kun joku koiramainen elukka hilpaisi polun poikki. Värit ja häntä olivat just niinkuin kojootilla. Ja täällä niitä on paljon. Kun ihmiset ovat hävittäneet aikojen saatossa isommat pedot kuikkaan, niin kojootit ovat hyödyntäneet tilaisuutta hyväkseen ja asettuneet kaupunkeihin asumaan. Samoin kuin pesukarhut. Noista kojooteista on laitettu ihan varoitustauluja, että "ne ovat ovelia ja röyhkeitä, älä rohkaise niitä lähestymään, varo pienten lemmikkien kanssa, kojootit saattavat napata ja syödä ne, jne, jne"

Sopivasti tuohon kojoottihavaintoon liittyen, niin Katja olikin hommannut meille eläin- ja kasvioppaat. Siitä pystyi sen nopeasti tarkistamaan. Aateltiin, että olisihan mukava, jos etsittäisiin näille englanninkielisille elukoille myös suomalaiset nimet. Varmaan muistatta, että tässä parisen vuotta takaperin uusittiin nisäkkäiden nimistöä, esim. maamyyrästä tuli kontiainen. Nythän on niin, että monta muutankin (hölmöä) nimeä oli nimetty: kauppiasrotta on kauppiasrattu, pussimäyrästä tuli pusseli, piikkisika on piikikkö, vuorimajavasta tuli murrikka, ja mikä naurettavinta, maaoravasta tuli tikutaku! Ties mitä rattuleita ja hiiruleita ja myyryjä sieltä nimistöstä löytyi. Ja mikä on myllikäs? Ihan hölmöksi on mennyt tämäkin asia. Hakekaa netistä nisäkäsnimistöä, niin sieltä löytyy.

Jaahas, kahvi olis näköjään tippunut, menempäs juomaan sitä.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Hyvää äitienpäivää!

Ihanaa äitienpäivää ja onnentoivotuksia kaikille äideille!

lauantai 8. toukokuuta 2010

Normieloa (-m)

Moro vaan Susanna, Lauri, Sanni ja Saara ja myös muut blogin lukijat, on mahtavaa kun saa lukea kommenteista, että joku tätä lukee myös. Kommentteja olis kiva lukea enemmänkin. Tämä blogin pitäminen on ihan kivaa, ku pystyy kertomaan monelle samat asiat yhtäaikaa, mutta huono puoli tässä on se että juurikaan vastauksia ei saa, toisin ku sähköpostilla, skypellä tjms...

Jos tahtoo ottaa yhteyttä minuun, niin näppärästi se onnistuu vaikkapa just skypellä, siellä minun nimi on moimoimoikko, skypestä löytyy toinenkin Mikko V, joka ei välttämättä ole minä. Sillä kutenkin ehkä minuun saa paremmin yhteyttä kuin vaikkapa puhelimella. Siihen en paljoa vastaile. Eipä se kyllä ole paljoa pirissykkään...

Puhelimen hommaaminen eipä olekkaan tosiaan ihan niin triviaali juttu kuin ois voinut äkkipoika kuvitella. Ehkä jotain prepaideja ois voinu saada, vaan eipä se meidän tilannetta juurikaan auta. Eipä ei. Jotta täällä sais puhelinliittymän, pitää olla British Columbian (tästä lähin BC) provinssin viranomaisen myöntämä kuvallinen henkilötodistus. Ja se on käytännössä ajokortti; toisin kuin Suomessa, täällä ajokortti on "virallinen" henkilökortti, sitähän ajokortti Suomessa ei ole, vaikkakin se sellaisesta yleensä käy.

Noh, tuota ajokorttiasiaa ei ole tullut vielä sen kummenmin ihmeteltyä, kun periaatteessa meidän kortit on voimassa 3kk, koska voidaan aina väittää kytille, että ollaan turisteja. Mutta oikeasti pitäis heti suorittaa BC:n ajokortti. Noh, eihän sitä autoakaan vielä oo. Täytyy sanoa, että on ihan ihme juttu, mutta kuume ei ole noussu!!! Ei ole autokuumetta vielä! En oikein tiijä, mistä se johtuu, mutta luulen, että se on sitä ku täällä on niin paljon muuta ihmeteltävää. Ei ehi keskittyä siihen, että pitäis olla kärry alla. Tosin, välistä se kyllä kuohahtaa, niinku maito kattilasta, ku joku _aiwan_ ihana auto tulee vierelle. Eilenkin tuli punainen avo-MG liikennevaloissa viereen, ku itte olin pyörällä rassamassa taas ylämäkeä kaupasta kotiin. Ukko kertoi, että hän lähti ajelulle, ku oli niin nätti keli. Ja kyllähän sellaisella pelillä kehtasi ajella, joku 60-luvun MG se varmaan oli... Voi tuhannen .... jottain... Kyllä semmoselle se kuume nousee, mutta ku pitäis ittelle joku hälpä räpsy ostaa, ni eipä oikein innosta. Täällä ku kuiteski näkee tämän tästä kadun varteen pysäköityjä Mustangeja ym, niin koita siinä sitten ostatella itelles jotain Tojota Terceliä!

Tänään perjantaina (tai siis eilen) käytiin vähän tutkimassa paikallisia patioita. Täällä kyllä tuo suunnistaminen on näppärän helppoa, kun kadut on numeroitu merestä lähtien (1st Avenue, 2nd Ave, 3rd Ave, 4th Ave jne) eli kaikki länsi-itä suunnassa kulkevat kadut (=Avenuet, pohjois-eteläsuunnassa olevat kadut on aina Street:ejä) menee ihan numerojärjestyksessä. On tosi helppoa aatella, että "tästä on niinjaniin monta korttelia sille Avenuelle" tai että "sejase Street risteää senjasen Avenuen kanssa" niin se kauppa on siinä. Ei tartte ku ajaa pyörällä kunnes löytää oikean Streetin nimen, niin ajaa sitä katua kunnes risteävän kadun numero on oikea. Todella helppoa. Tarvii vain muistaa pohjois-etelä-suuntaisten katujen nimiä, ja niistäki vain käytänössä suurimpien nimiä, ku niissä risteyksissä ne kaikki kumminki on. Tärkeimpiä katuja (Streetejä, eli P-E-suuntaisia) täällä on mm. Dunbar (meidän "lähikylän" katu) Blenheim, MacDonald, Arbutus jne, kaikki ne mitä vaikkapa googlemapsissa näkyy isompina katuina.

Niistä patioista: Hemmetin pieniä ovat. Oulu on tässä asiassa erittäin edistyksellinen kaupunki. Siellä on patiolla tillaa vaikka järjestää pienimuotoiset painit, vaan ei täällä. Täällä patio tarkoittaa semmoista metrin, vähän reilun, levyistä osuutta ravintolasta, joka tunkeutuu kadulle. Ja tietenkään koirat eivät ole tervetulleita patioalueille, mutta kyllä ystävällisesti neuvottiin, että "koiranne voi kyllä olla tuossa heti aidan toisella puolen, saisiko teille olla lisää olutta?". Vesikuppikin oli joissain paikoissa tarjolla. Eli nou hätä, Okkeri siis vaan oli kaltereiden toisella puolella.

Ei sitä vaan ossaa, tumpelona ja suomalaiseen tympeään ynseyteen ja tarjoilemattomuuteen tottuneena olla ja mennä vaan istumaan rauhassa pöytään odottamaan, että "kyllähän sieltä varmaan kohta tarjoilija tulee" vaan tollona menee tiskille tilaamaan juotavaa. Noh, sitähän sieltä sitä saa, vaan vasta jälkikäteen tajuten, että miksi sieltä tiskin toiselta puolen hieman ihmetellen tuijoteltiin... Noh, onneksi ei pahasti. Kyllä sitä aina välistä huomaa olevansa hölmö. Vaikka kuinka on matkustanu maailmaa, niin tää perkeleen suomalainen tapa, että "ei täällä kukaan musta välitä, itte on tehtävä kaikki" -asenne on koko ajan pinnalla. Eikö sitä koskaan opi, että oikeasti sivistyneissä maissa tarjoillaan pöytiin asti. Sieltä tullaan kysymään, että "saisiko olla jotain, onko kaikki hyvin, saisiko olla jälkiruokaa, hyvää iltaa". Sitä ei tarvitse aina mennä erikseen semmoiseen paikkaan, jossa saa tarjoilua, vaan sitä saa yleensä joka paikassa ihan pyytämättäkin. Se on kyllä hienoa. Pitäisi vain aina muistaa laskea se tippi myös mukaan. Vielä se ei ole unohtunut kertaakaan.

Sikäli kuin olen ymmärtänyt, niin 15% on normikäytäntö täällä. Jenkkilässä ollessani kuulin sellaisen kaavan että 10% jos normikohtelu, jos erittäin hyvä kohtelu, niin 15% jos tyly kohtelu, niin 5%. Ja sikäls ku sain tietää, ja muista tietolähteistä (=Reservoir Dogs) olen saanut tietää, niin tarjoilijat käytännössä elävät tipellä, kun peruspalkka on niin pieni. Noh, jos sen 15% laskee aina laskun päälle, niin ei se nyt mahdottomuuksiin mene. Sehän on 10% loppusummasta, plus puolet siitä kymmenestä prossasta. Mutta se täällä on juuri ongelmana, että kaikki pitää laskea aina itse laskun päälle, eli hinnat ei ole aina niitä miltä ne näyttää. Toivottavasti täällä opettavat kersoille kovasti päässälaskutaitoa, sillä se täällä on koetuksella. Esim. ruokakauppojen hinnat on verottomia hintoja,eli niihin on aina ynnättävä joku raha päälle, jotta tulee valtion ja provinssin verot laskettua mukaan. Ne nyt on kuitenkin vielä järjellisissä luvuissa, eli jossain 1-5% luokassa, tuotteista riippuen, luulisin. Ihan täysin asia ei mullekkaan ole vielä selvinnyt. Eiköhän se joskus selviä. Tai sitten se säilyy samanlaisena mysteerinä kuin Suomen verotus.

Semmonen jännä juttu oli tapahtunu tänään ku, että varashälyttimet laukes. Jotta taustoja vähän valottas niin Hannelorella, (eli ilmeisesti Hanno vaan, kuten hän monesti laput allekirjottaa) on semmonen näppärä remonttimies, kuin Mike täällä töissä. Mike remppaa Hannolle etuovea, kattoa, jotain yläkerran vessaa ja muuta semmosta. Mikellä on aina pipo päässä. Satoi tai paistoi. Mie luulen, että Mikellä on vähän kylmä aina. Ku mulla T-paita, niin sillä on pitkähihanen poolo ja pipo. No eipä siinä, Mike on aina reipas ja hyvin kohtelias mies, ehkä vähän hidas tekemään hommia, mutta kaipa se tekee hommansa edes kohtuudella. (Kuulemma rakennushommissa huijaaminen on tällä mantereella enemmän kuin yleistä). Jotta juttu jatkuis, niin se alkaa siitä että mie ja Okkeri lähdetiin pitkälle lenkille. Ja tultiin puolentoista tunnin päästa takas. Huomattiin siinä Hannon etuovella Mike lakkaamassa pihtapuista ovea ja ilmoittamassa meille, että missattiin kaikki jännitys. Hanno oli aamulla lähtenyt jonnekkin asioille ja ilmeisesti unohtanut, että Mike oli tulossa perjantaina hommiin (tässä oli hieman ristiriitaa kuulusteluöytäkirjoissa, sillä Hanno kertoi hieman eri tarinan, hänen mielestään Miken ei pitänyt tulla ollenkaan). Hanno on antanut Mikelle avaimet, sillä hän remppaa etuovea, joten on luonnollista, että etuoven lakkaaja käyttää etuovea. Hanno oli vaan jättänyt varashälyttimen päälle, ja sinä vehkeessähän ei ole kuin yksi vaihde; täysillä. Mike pahaa aavistamatta oli tullut tekemään työtä käskettyä ja avannut oven avaimillaan, mutta kun ei ollut hälyttimestä tiennyt mitään, niin ei olllut tietenkään mitään koodia syöttänyt laitteeseen ja johan oli helvetti päässyt irti. Turvafirmoilla on sielläpäin tapana soittaa asuntoon, ja kysyä jokin salasana tai jotain, mutta eipä se Mike ollut osannut siihenkään mitään vastata, liekö oli edes puhelimeen vastannut, vaan polliisit oli tullu paikalle pillit päällä pihhaan, asiaa selvittämään. Noh, ei ne sentään Mikeä putkaan raahannu, vaan Mark, Hannon poika oli saannu hälyn myös ja oli päästänyt Miken pälkähästä ja kertonut, että ihan tutusta remppaukosta tässä on kyse, ei mistään kommadopiposesta rosvosta...

torstai 6. toukokuuta 2010

Puutarhoja yms. mukavaa (-K)

Terveiset täältä Vancouverista munkin puolesta. Vihdoin löytyi edes vähän aikaa kirjoitella! :)

Tässäpä olis joitain kuvia meidän naapurustosta. Ihmiset tuntuu satsaavan täällä pihasuunnitteluun ihan erillä tavalla kuin Suomessa. Kaikilla on pihoillaan hienoja pensaita ja puita, joita leikkelevät samaan tyyliin kuin Aku Ankka mestaripuutarhurina, tosin vielä ei ole törmätty kuin pallon tai neliön muotoisiin pensaisiin, joten on niillä vielä hieman matkaa Akun luomuksiin... Talot täällä on kans tosi mielenkiintoisia, löytyy erkkeriä ja erkkerin erkkiä, puolikerroksia, välikattoja ja ulokkeita vaikka muille jakaa! Täällä kuluu aika ihan vaan kierrellessä ja töllistellessä ihmisten pihoja ja taloja suu auki! ;)













Tosin ollaan me kyllä lenkkeilty ahkerasti tuossa läheisessä metsässäkin. Vancouver kuuluu ilmeisesti lauhkeaan sademetsävyöhykkeeseen (tai niin täällä ainakin ihmiset puhuu, että tämä on sademetsää). Ja siltä se kyllä kasvillisuuden (ja sademäärän!!) puolesta vaikuttaakin. Joka puolella on tosi rehevää kasvustoa ja puiden pinnoilla kasvaa sammalta yms. Pitää käväistä joku päivä kirjakaupassa ja hankkia paikallinen luonto-opas, että pääsee tutustumaan vähän tarkemmin paikalliseen kasvustoon ja eläimistöön. Niin joo hoksattiin tuossa muutama päivä sitten, että tuossa naapuritalon pihalla kasvaa piikkipaatsama!! (eli se puu, jonka lehtiterttuja on kaikissa joulukorteissa), tai no myönnettäköön, että ei me sitä puun nimeä heti muistettu vaan huomattiin, että eikö tuo oo se joulukasvi!! Muutamia mielenkiintoisia eläimiäkin ollaan täällä nähty. Pesukarhuja ja kolibreja! Nuo pesukarhut tuntuu olevan tosi veikeitä otuksia. Mie törmäsin niihin yhtenä päivänä kun ajoin pyörällä yliopistolta kotiin. Ne kävelivät siihen tyyliin, ku olisivat olleet koko päivän läheisessä baarissa siemaillemassa pesukarhua vahvempaa ilolientä! Ihme vaappujia! :) Mark (Hanneloren poika) kertoi, että voidaan törmätä myös haisunäätiin! Saapahan nähä mitä Okra niille sanoo ku näkee.... tai no ennemminkin miltä se sen tapaamisen jälkeen haisee, Okran tuntien menee kuitenkin haistelemaan ei-sopivia paikkoja! ;)









Niin kuin Mikko edellisessä tekstissä kirjoittikin, käytiin viime viikonloppuna paikallisessa kiinalaiskorttelissa. Löydettiin sieltä myös mukava pieni puisto, josta tuossa alla kuva. Lähettiin sen jälkeen kattelemaan Vancouverin keskustan maisemia ja kyllähän täällä ihan hienolta näyttää (silloin kun ei sada)! Läheisessä satamassa oli just lähössä mahoton risteilijä ilmeisesti Alaskan suuntaan. Kattelin just netistä lippujen hintoja, ilmeisesti olis jotain 550CADin luokkaa per nuppi. Saa nähä raskiiko joskus lähteä tuommosella pelillä seilailemaan, mut olishan se kyllä melko mellevää...







Ja lopuksi kateltiin mahollisille vieraille majoituspaikkoja ;)

tiistai 4. toukokuuta 2010

Elämää täällä (-m)

Elo täällä on rattoisaa kun ei työt paina niskassa. Tosin, just äsken piti vähän "rehkiä", kun piti Hannelorelle vaihtaa puutarhaletkuun uusi suutin ja korjata vuotava sadevesitynnyrin hana. Melkein hiki tuli, kun aurinko kerrankin paistoi. Oon nukkunu pitkälle päivään ja keitelly kahveja, käyny lenkillä Okkern kanssa, selaillu (hiukan) työpaikkoja ja jos on oikein innostus iskenyt päälle, niin jopa kirjoitellut hakemuksen. Tuossa juuri äsken joku rekryäjä kyseli lisätietoja meikän powerisuunnitteluhommista. Katotaan, mitä se poikii.

Kävin tuossa eilen pöllimässä metsästä pöllin. Aattelin, että vuolen siitä vaikka kapustoja ja muita keittiövermeitä, lisää. Hyviä paistolastojakaan eivät täällä ossaa. Itte pittää tehhä, ...kele. Paras paistolasta on puinen, ohut ja hiukan käyrä. Suomessaki on monta semmosta lastantekijää, jotka tekee lastoistaan aivan liian paksuja, ei niillä ole tarkotus vääntää nauloja irti laudoista tai tehä mitään muutakaan raskasta hommaa. Joku on kuitenkin siellä osannut tehdä semmosen lastan, joka soveltuu meikän kouraan parhaiten. Pitää koittaa nyt vuoleskella samanlainen... Onneks tuli tuota puuta otettua ihan reilusti.

Rupespa eilen puutöiden teko himottaan, kun selailin netistä yhtä sivustoa, jossa oli itte tehty puusorvi, puusta. Kyllä siinä silmä lepäsi.

http://www.sihistin.fi/fi/puutyot/sorvi.html

Viikonloppuna käytiin lauantaina paikallisen ökykoulun myyjäisissä, tai mikähän se nyt suomeksi olis; messut, markkinat tjms (engl. =fair). Siellä oli jos jonkin sorttista ruokaa tarjolla, bändiä soittamassa, taidenäyttelyä, kirppistä, arpajaista, ym ym ja paljon ihmistä. Ostettiin autoarpa, ei voitettu bemaria. Vaan kirppikseltä löytyi sitten se oikea juustohöylä! Se oli melkein yhtä hyvä asia, se.





Sunnuntaina käytiin Chinatownissa. Siellä oli kauppa jossa oli pajlon halpoja kasviksia myynnissä. Siellä kannattas käydä useamminkin, vaan ei bussilla. Bussimaksuja meni edestakaselle reissulle $10. Että se halvoista rehuista. Sinne kyllä tulee aika reilusti matkaa, veikkaisin että kymppisen kilsaa ku bussikin maleksi sinne tunteroisen...



Toinen kauppa, jossa oli kans myynnissä vaikka vähän minkälaista kuivattua kalaa. Nam.