Kolmen vuoden kakku

Tänään oli Okkerin 3v-syntymäpäivä. Synttäripullaksi se sai Caesaria ja kolme puristetikkua kynttilöiksi. Nopeasti katosivat. Ei jääny vieraille yhtään, liekkö olisivat halunneetkaan...





Vappuhan se tänään on, ei juurikaan katukuvasta huomaa, kun ei ole juopunutta haalarikansaa pyöriskelemässä ulkona. Jotta pääsis edes samantyyliseen fiilnkiin, niin me lähdetän katttomaan tänään juopuvia yliopisto-opiskelijoita. Taitaa olla lähin saatavila oleva Vapun korvike, se. Katjan työkaverit olivat kutsuneet meidät kaljanjuonti-iltamiin kampukselle. Siinä olis vissiin parin hepun synttärit samaan syssyyn, joten kattottaan minne ilta meidät vie.

Simaa laitettiin kans tulemaan, mutta hiukan myöhässä, kun hiivaa ei meinattu löytää oikein mistään. Tuorehiivaa ei tunnu olevan mailla eikä halmeilla, sitten kuiteski lopuksi löytyi kuivahiivapurnukka, jolla simat saatiin käymään. En tiedä, miten nämä täällä toimii, mutta ämpäreitä ei ole missään. Piti ostaa Ikeasta muovinen roskapönttö, jossa sima tällä hetkellä käy. Millähän täkäläiset kantaa vettä paikasta toiseen? Muovipussillako? Vai kantavatko ollenkaan? Mene ja tiedä.

Juustohöylä on toinen asia mistä voisin taas vähän avautua. Ei ne täällä ossaa. Ei tätäkään. Juustohöyliä eivät tunne ollenkaan, vaan niillä on joku ihme härpätin, jossa ne rautalangalla leikkaa juustoa. Ei näin. Semmonen maalitelan ja hammaslankapidikkeen sekasikiöltä näyttävä laite, jota lapsetkin pelkäis. Ja maksaa taas toistakymppiä. Sen pitää olla semmonen höyläntyyppinen juustohöylä. Varmaan pitää Suomesta tilalta, ellei täällä joku fiksu ihminen ole keksinyt tuoda niitä maahan. Mulle selvisi tänään, että juustohöylän on keksiny joku norjalainen puuseppä 20-luvulla. Varmaan oli koittanu höylätä puuhöylällä norjalaista juustoa ensin...

Kyllä täällä on moni asia isompaa; lenkillä käytiin äsken, niin kolmimetrisiä mustikan "varpuja" huomattiin. Juutas. Minkähän kokosia ne marjat sitten on? Omenan? Eilen kaupassa oli kohtalaisen isoja sipuleita ja pottuja. Niitä pottuja ku olis keitelly, niin yhestä olis ollu kahden syyä. Sipulit oli greipin kokosia.



Joopajoo, mitähän jännää sitä huomenna huomaa? Toivottavasti krapulat pysyy täällä kohtuuden rajoissa... ;)

Mätää... (-m)

Jotain mätää tuossa edellisessä postauksessa. Kommenttiosuus on varmaankin jäänyt jonnekkin sinne minne se veturikin viikko sitten. (EDIT: Nyt ne toimii...)

Päivät vaan vilahtelee, vuokra-auton kävin jättämässä pois, nyt vaan fillaroin. Pyörät meillä on nyt molemmilla, joten eikun rullailemaan.

Vuokraemo on kyllä ihan pätevä, se tarjosi meille tuossa äsken illallisen kotonansa uuden vuokrasopimuksen allekirjoitusen kunniaksi. Spagettia ja puhvelinjauhelihakastiketta. Nam.

Tuossa alla on hiukan tämän meidän kämpän pohjapiirustusta. Sisään siis tullaan uvan alavasemmalta, kasvihuoneeseen, joka on meidän eteinen. Siitä sitten liukuovien kautta pääsee olohuone/keittiöön. Käytävän päässä, kuvan yläreunassa on ovi, josta pääsee sitten tuonne Hanneloren puolelle. Ovi on (onneksi) lukittavissa molemmilta puolin.

Tälläista nyt taas, alkaa vähän väsy painaan, joten kirjoittelen joskus toiste taas lisää.

-m

Täällä

Moro vaan.
Kitos kommenteista; mukava ku joku lukee näitä. "Lääkekasveja" ei tunnu olevan, vaikkakin tuo vuokraemäntä hiukan entiselle hipille hiukan vaikuttaakin. Ehkä sillä on oma yksityisyrttitarha jossain piilossa... Täällä ilmeisesti kansa on aika hamppumyönteistä, vaikka lainsäädäntö ei sitä oliskaan. Tulin just iltalenkiltä Okkerin kanssa ja tuossa paria taloa alaspäin oli nuorisoa portailla istumassa ja kikattelemassa; makea tuoksu leijaili ilmassa...

No muilta osin asiat rullaa eteenpäin, Katja on jo hiukan alotellut yliopistolla; käynyt tutustumassa tuleviin työkavereihinsa ja rapistellut papereita. Polkupyörä käytiin ostamassa, tosin siinä liikkeessä (opiskelijoiden pitämä) oli aika vähän halpoja pyöriä, joten sieltä löytyi vain Katjalle soppeli kitka. Minun pitää kulkea nuita muita liikkeitä vielä huomenna läpi, jotta soppelin halpa munamankeli löytyis. Ei kehtaa ottaa tuosta ruokakaupan parkista jotain vaan ja lähteä ajeleen :) Vuokra-auto pitää palauttaa kans huomenna, joten joku kulkupeli olis pikku pakko löytää tai kulkee muuten ukko jalan.

Autojaki olen kattellu, paikallinen nettiauto.com on syynissä. Vaan ohan se vähän taas riskaabelia ostaa joku käytetty räpsy, vaan minkäs tällä budjetilla teet. Mark, se vuokraemon poika, ehotteli paria kivaa liikettä, joihin tekis kyllä mieli mennä, mutta pörssin nahka ei taida venyä tarpeeksi...vielä. Ks linkit.

http://www.fmov.ca
http://www.weissach.com/
http://www.mclmotorcars.com/

Jepjep. Minkähälaisia kroisoksia se kuvittelee meidän olevan...?

Eilen tuli muuten löydettyä mainio olut: Kanadalainen IPA nimeltään "IP'eh!" Aivan mahtavan pehmeä maltaisuus, jota seuraa kirpakka, muttei liian kitkerä katkerointi. Aivan mahtava ölsä. Viinaspuoli täällä myydään kaikki paikallisissa alkoissa. Ruokakaupoissa ei ole ku alkoholitonta ( <1 til-%) olutta.

Tänään käytiin myös IKEAssa. Kyllä, se helvetti on myös täällä. Vaan ihan hyvä helvetti se on, kun sieltä tietää mitä saa. Sieltä sai sopivaa astiankuivaustelinettä ja vispilää ja jatkoroikkaa tarpeeseen. On vähän nuo paikalliset Säästökuopat ja Halpa-Hallit vähän vielä teillä tietymättömillä, kun ei tunne muita liikenimiä ku Wal-Martin ja Searsin. Jos tiijättä, niin nimiä kehiin kommentteihin, kiitos.

Jaaha, taas sataa. Taitaa olla vasta toinen kerta tälle päivälle. Tänään tuli taivaalta rakeitakin, mikä on ihan kiva vaihtelu tuolle jatkuvalle veden kuurottaiselle tulemiselle.

Alla pari kuvaa täältä. Toisessa näkyy vähän Vankkurin skylineä. Toisessa näkyy muuten vaan hyviä "linjoja". Pitääpä perustaa se vyötärönympärystän seurantataulukko tänne, jahka keksin miten sen teen... Näättäpähän sitten, että kuinka ukko lihoo täällä pikaruuan luvatulla mantereella. Nonni, seuraavaan kertaan. Mro.

...perillä (kirj. -m)

Moro taas.

Täälläpä nyt ollaan. Lennot meni ihan hyvin, eikä sen kummempia temppuiluja enää ollut. Tullista tultiin nätisti läpi, kummallakin on nyt työluvat. Katjalla yliopistolle ja mulla avoin lupa. Koirakin löytyi matkalaukkuhallin perältä häntää heiluttelemasta. Se vaan oli huono, että Okraa ei ollut ruokittu tai juomaa lisätty koko 15-16h lentojen ja odotusten aikana, mutta kylläpä tuo nopsaan näytti toipuvan koettelemuksesta.

Otettiin tuosta Avikselta sitten vuokra-auto. Hintakaan ei ollu aivan älytön, 300 e/viikko GPS:n kanssa. On taas totuttelu automaatilla ajeluun; pitää näköjään suosiolla ottaa vasen jalka pois käytöstä ajon aikana, jottei tule paineltua "kytkintä" pohjaan äkkiarvaamatta risteyksissä.

Kentällä pakattiin auto täyteen ja ajeltiin valmiiksi hommattuun asuntoon. Mitään ei kyllä maksettu etukäteen, vaan sovittiin etukäteen vaan, että ollaan ainakin se yksi viikko. S-postien perusteella vuokraemäntä eli Hannelore vaikutti mukavalta vanhemmalta rouvashenkilöltä.

Perillä oli vastassa hänen poikansa Mark, joka esitteli meille asunnon pikaisesti. Mark oli semmonen säämörkö Petri Takalan näkönen ukko, mukavan olonen heppu. Kämppä on mukavan oloinen myös, olohuone/keittiö, makuuhuone, kylppäri ja vaatekomero. Sisäänkäynti on kasvihuoneen läpi! Uni tuli äkäseen; ei tarvinnu paljoa tyynyä näyttää ku kuorsaus kuulu...

Seuraavana päivänä (24.4.) sitten itse Hannelorekin oli kotosalla, tarjosi meille aamupalaa ja sovittiin käytännön järjestelyistä, vuokrasopimuksista ym asioista. H asustaa tätä taloa yksin, miehensä kuollut viime marraskuussa. Tästä on pääsy tuonne hänen puolelle myös, mutta onneksi ovi on lukittavissa molemmilta puolin. Puutarha sillä on aika hulppea, on jos jonninmoista hortensiaa ja yrttiä. Kovasti ympäristötietoinen tuntuu tuo myös olevan; hänen mielestään maailmassa on vain kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka ymmärtävät asioita ja niitä, jotka juoksevat vaan rahan perässä.

Käytiin myös ostelemassa vähän perusvermeitä; tiskauskalustoa, astioita, pannuja ja leivänpaahdin. Se oli oikean hintanen se, 5e. Sillon on leivänpaahdin kehitetty huippuunsa, kun siitä on saatu halapa ja se paahtaa leipää ja se on valkonen. Nykyään niissä on kaikenmaailman hilavitkuttimia ja sulatustoimintoja ja mitä lie. Mitä ihmettä niitä pitää leivänpaahtimeen tunkea? Kuka sulattaa mitään pakastettua leivänpaahtimella? Kohta ne varmaan keittää puuroaki... onko se enää sitten leivänpaahdin, kysyn vaan. Se on yksinkertanen vekotin, jonka elämän tarkotus on vain ja ainoastaan paahtaa leipää ja se on toimivimmillaan sillon ku siinä on yks potikka, joka säätää tummuuden ja se kampi, joka painetaan alas ja pompauttaa sitten leivän ylös. Ei mopolla mahottomia, eikä varsinkaan leivänpaahtimella!

Kämppä, niinku tuumasin, on ihan mainio, vaikkakin aika pieni. Siinä 40 neliötä, luulisin. Kyllä täällä viihtyy vaikka useammanki kuukauden, ennenkuin kyllästyy tilan ahtauteen. Tuossa äskettäin laitettiin ekaa kertaa ruokaa täällä, niin eiköhän palohälytin ole tällätty suoraan hellan yläpuolelle! No arvaahan sen, mitä siinä tapahtuu, ku paistaa pannulla kanaa, eikä mitään liesituuletinta ole. Helevetinmoinen mekkala. Otin sitten sen koko hälyttimen irti siitä seinältä. Se pitää tunkea jonnekin muualle ku siihen missä se nyt on.

Katja on hyvillään, kun sai H:lta pienen tilkun maata viljeltäväksi tuosta etupihalta, eteläpuolelta, sekä muutaman hyllyn kasvihuoneestakin. Mikäpä tässä olisi itsekasvatettuja kurkkuja tai chilejä ja tomaatteja syödessä! Chilin siemeniä tulikin tuotua melkoinen vuori mukana, pakkohan ne on multiin saada, jotta pääsee taas sitten joskus pytyn päällä tuskailemaan ku ryppyreikä on tulessa...

Täältä tähän.

-m

Lähtö... (kirjoittaa -m)

Moro. Ensimmäinen yritys lähtöön oli 15.4. autolla Oulusta Hki-Vantaalle. Isä oli kolmantena kuskina ja aikoi sitten ajaa auton takaisin Ouluun. Lähdettiin liikkeelle siinä klo 02.00 torstaina. Perille kentälle päästiin joskus 9-10 maissa aamulla. Siellä alkokin kuulua pikkuhiljaa lentojen peruuntumisia Pohjois-Suomeen ja muillekin kentille.

Pian kävi ilmi että tulivuorihan se oli purkautunut Islannissa ja se estää lennot ainakin lauantaihin 17.4. asti. Että sunnuntaina päästäisiin lentämään. Hyvityksenä KLM upgreidasi meidät pisnekseen. Noh, eipä siinä kuin soittoa isälle, joka oli jo ehtinyt lähteä ajamaan takaisinpäin. Soitto Amexille kertoi, että he maksavat kuluja 300e asti. Minun ymmärryksen mukaan 150e/vrk/hlö.

Ajettiin hotelliin Helsingin Kallioon odottelemaan sunnuntaita. Viikonloppu meni lomaillessa, kun edeltävät viikot olivatkin olleet aika vauhdikkaita minun Kiinasta tulon jälkeen kun kämpät oli molemmilta tyhejnnetty ja pakattu Kemiin ja Tornioon.
Lauantaina käytiin uudelleen kentällä selvittämässä lentoja, kun uutisissa luki, että eipä ole ilmatila auki sunnuntainakaan. Meidän lennot siirrettiin sitten perjantaille 23.4; viikko pitäisi odotella. Ja pudottiin tietysti samalla pois pisneksestä, kun: "teidän alkuperäiset liput ovat Economy-luokkaa. Sillä ei ole merkitystä, missä luokassa olette olleet näillä siirretyillä lipuilla".

Jatkettiin hotelliasumista vielä maanantaille, jolloin aateltiin vaihtaa vähän parempaan hotlaan, kun kerta rahaa tuntui olevan Amexilta tulossa. Noh, näinhän tilanne ei tietenkään ollut, kuten soitto maanantaina sinne paljasti. 150e/hlö on kertakorvaus. NOH, lähetäämpä sitte takas Lappiin odottelemaan, että taivas aukeaa.

Hypättiin junaan ja ajeltiin Kemiin Katjan vanhempien luo odotteleen. Kun puran matkalaukkua, niin mitäs vittua, minut on rullattu! Matkarahat pöllitty reissulompakosta. Saasta. Siivooja varmaanki siivonnu hotellihuoneen ja meikän lompakon siinä sivussa. NOH! Läheppä siitä sitten tekemän rikosilmotusta skoudeille ja vakuutusyhtiöön. Pollarit otti tämän asiaankuuluvalla vakavuudella, eli "eipä niitä rahoja taida takas saada, takkiin tästä sulle tulee, mut tuossa on nuo paperit vakuutusyhtiölle". NOH!!! Vakuutusyhtiö oli vielä myötämielisempi ja aikoivat korvata ruhtinaalliset 85e tapauksesta. Vähän meinasi otsasuoni ruveta pullistelemaan päässä.

Aika kului Kemissä ja tuli torstai-ilta jolloin sitten piti lähteä menemään VR:n kyydillä takaisin Tsadiin. Illan viimeinen juna oli nopein ja meille sopivin yhteys, joten se valittiin. Tietysti juuri siitä junasta oli veturi hukassa tai jotain Rovaniemellä kun se tuli relut kaksi tuntia myöhässä Kemin asemalle. Liikkeelle Kemistä päästiin siinä puoli yhden maissa.

Jotta saataisiin vähän äksöniä yöhön, piti meidän vielä vaihtaa Pendolinoon Kokkolassa, ettei nyt vallan vielä lentokoneesta myöhästytä. Tikkurilassa pois junasta ja taksilla kentälle. Parin tunnin odottelu ja koira saatiin maksettua ja lähetettyä kopissansa lentokoneeseen pakattavaksi. Mie ja Katja päästiin kans matkalaukuista eroon samalla. Sitten vaan turvatarkastuksen läpi portille odottelemaan konetta, ensin Amsterdamiin ja sitten sieltä Vancouverin...

On sen Vankkurin oltava merkillisen hieno paikka kun noin vaikeaa sinne on päästä.

Kahden vuoden kakku (kirjailee -m)

Noniin, blogi on perustettu. Eipä olis tätäkään tullut tehtyä elle Harri ja Niina olis asiasta maininneet. Kiitos siitä. Blokin nimihän juontuu tietysti Suomen Akatemian tuomitsemasta kahden vuoden karkoituksesta University of British Columbiaan Katjalle. Kaksi vuotta lohitutkimusta on tehtävä, ennenkuin kotimaahan on tulemista.