sunnuntai 29. elokuuta 2010

30-vuotiskakku (-K)

Heippa kaikille ja kiitos kaikista onnitteluista ja lahjoista!

Mikko piti mua jännityksessä ihan loppuun asti, että mitä se on hankkinut "kostoksi" mulle 30-vuotislahjaksi (Mikko sai benji-hypyn omana 30-vuotislahjanaan). Pidin kyllä sormia ristissä, ettei se vain hankkis samanmoista mulle, mun pää ei varmasti olis kestäny sellasta loikkaa! Vieläkin naurattaa millainen rääkäisy Mikosta pääsi, kun se sieltä korokkeelta alas loikkasi!

Pieniä vihjeitä Mikolta kyllä sateli pitkin viikkoa. Vaatetta kuulemma piti olla tarpeeksi ja hyvät kengät jalassa.... piilolinssit oli kuulemma parempi vaihtoehto kuin silmälasit... ja hiukset piti olla ponnarilla. Jotenkin siitä tuli kyllä sellainen fiilis, että yläilmojen kanssa ollaan tekemisissä, mutta millä tavalla, jäi arvoitukseksi eiliseen saakka.

No matkaan lähdettiin bussilla keskustan suuntaan ja loikattiin siellä sitten vesibussiin ja suunnattiin Pohjois-Vancouveriin. Ja lopullinen määränpääkin selvisi sitten viimeinkin, Grouse Montain! Bussi ajoi vuoren juurelle ja siitä sitten hypättiin gondolihissin kyytiin, joka nosti meidät 1128 m korkeuteen. Niin ja selvisi se lahjakin, nimittäis kahden tunnin zip-line kierros vuorella (http://www.grousemountain.com/Winter/adrenaline-adventures/mountain-ziplines-vancouver.asp)! Pakettiin kuului 5 köysirata-ajelua, joista hurjimmat oli 80km/h ja Grouse Montainin huipulta Dam Mountainin huipulle!!! Aivan mahtavaa! Tässäpä olisi muutamia kuvia seikkailusta.


Valjaat päällä valmiina matkaan!


Tuolihissillä mentiin Grousen huipulle (1250m). Hymy ei ainakaan vielä ole hyytynyt! ;)


Ja eikun menoksi!!


Näkymä Dam Mountainin huipulta Grosen huipulle.


Kiitos Mikko tästä aivan mahtavasta lahjasta! Oli kyllä huippu hienoa! Suosittelen! Maisemat oli tosi hienot ja radan turvallisuus ei pelottanut yhtään, kun valjaat oli tosi tukevat. Koko juttu tuntu siltä kuin olis istunut sidottuna tuoliin! Ainoa paikka, jossa vähän hirvitti, oli tuon Damin huipulla, kun siellä piti kiivetä tikkaita ylös tasanteelle, joka oli noin 20 metrin korkeudessa ja siellä piti mennä sitten seisomaan ihan siihen tasanteen reunalle, että meikä saatiin sidottua tuohon riiputtimeen. Ei parannu alas kattoa!

Tässäpä olis sitten muutamia maisemakuvia alas Vancouveriin ja ympäristöön.

Grouse mountainin huippu oli tehty tälläiseksi turistikeskukseksi. Talvella paikalla on hiihtokeskus.




Ja kun Grouse (suom. metsäkanalintu) vuorella oltiin, niin tepastelihan siellä sitten tämmöinenkin tirppa vastaan. Tuhkapyy.


Tuon zip-line ajelun jälkeen suunnistettiin Mikon kanssa turistihoukuttimiin. Paikalla järjestettiin mm. petolintunäytöksiä.





Ja olipa paikalla karhujakin. Niin eläviä kuin veistettyjä. Koko vuoren laen päällä oli kymmeniä erilaisia puuveistoksia. Aivan valtavan kokoisia eläimiä ja ihmisiä esittäviä monumentteja. Ja jokainen niistä oli veistetty vain yhdestä ja ainoasta puusta. Voi hieman kuvitella puiden kokoa, että tuommoisia saa aikaan!




Lumberjack show:ssa pari sälliä koitti päihittää toisensa metsurikisailuissa ja väänsivät puujalkavitsejä siinä samalla.





Illalla suunnattiin sitten takaisin keskustaan ja ravintolaan. Paikaksi valittiin Diva. Alkuruuaksi oli ostereita (maku ihan ok, mutta parempaakin ruokaa on olemassa ;D ). Ja pääruuaksi ankan rintaa kaneli-punaviinikastikkeella ja hillotuilla kirsikoilla. Se oli aivan mahtavaa ja mureaa, aah! Ja mistä tunnistaa laadukkaan hotellin/ravintolan... vessan siisteydestä. Täällä oli yleisessä käymällä jokaiselle asiakkaalle oma froteinen käsipyyhe!!!! Hurjaa!




Illalla nautittiin kotona vielä jälkkäriksi Late Harvest Merlot jälkiruokaviiniä ja homejuustoja hapankorppujen, persikoiden ja tölkkimandariinien kera. Tuo tölkkimandariini+homejuusto oli yllättävän hyvä yhdistelmä, varsinkin, jos juustossa on tarpeeksi ytyä! :)

Kiitos rakas tästä aivan mahtavasta päivästä!

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Helvetin haisunäätä (-m)

Moro,

Tuosta haisunäädästä on tullu ihan oikea maanvaiva; eilen illalla olin pistelemässä iltasta poskeen, ku Okra hyppäsi pöydän alta ryminällä ulos.Mie ihmettelin, että mitä se nyt noin, ku ihan haukkumatta lähti ja liukastu vielä mennessään mattoon. Että säikähtikö se sitä maton liukastumista ja lähti sitä vipottaan pakoon? Vaan paskat; haisunäätä oli ollu tulossa melkein sisälle ja Okra kuuli/haistoi sen. Tuosta portin edestä se oli ollu kulkemassa ja se portti ei ole neljää metriä kauempana olohuoneen sohvasta.

Haisuli antoi Okkerille taas tavallisen käsittelyn ja samalla ruikki portin edustan edustuskuntoon. Kyllä tuoksui. Mie sain Okran pysäytettyä ennen kuin se tuli sisälle ja rupesin pesemään sitä taas etikalla. Viime kerrasta viisastuneena aattelin, etten pese koiraa sisällä. Katja tuli siihen kans sitten ja otettiin puutarhaletku ja pestiin koira pihalla. Hanne tuli siihen kans ja saatiin siltä leivontasodaa, se otti hajua vähemmäksi aika hyvin. Katja kuivasi Okran ja päästi sisään ja meni itte suihkuun. Mie jäin pesemään portin edustaa. Iltapala oli kadonnu ku tulin takas sisälle. Okra luimisteli syyllisen näkösenä, vissin sitäki oli tympässy niin, että oli laittanu vahinkoa vähän kiertoon...

Vaan perkele, silti täällä haisee. Niina, tämän täytyy olla sinun syytä. Sinä oot kironnu nuo haisunäädät nyt Okran kimppuun. Kiroa ne pois, riittää jo.

perjantai 20. elokuuta 2010

Lentsu (-m)

Moro,

Ei siitä pääse eroon vaikka maapallon toiselle laidalle matkustais. Täällä ollaan molemmat oltu flunssan kourissa tämä viikko. Ensin Katja, sitten mie. Katjalla alkaa jo pikkuhiljaa helpottamaan, mulla taitaa olla just parhaassa kukassa.

Heti kun helteet loppuivat ja tuli viileät kelit niin johan tärppäsi. Pöpöt taisivat tuumata, että on hyvää pohjoismaalasita kasvualustaa tuolla, mennäämpä sinne. Noh, ei tämä nyt pahimmasta päästä flunssia ole, mutta inhottava siltikin. Pää täynnä räkkää. Nyt sitten on taas kohtuu lämmintä, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Mitään vaan ei kuule, ku korvatki on tukossa. Ompa mahtavaa sairastaa flunssaa kesällä, hoh hoh...

Meille tulee tänään Ruuti hoitoon vuorokaudeksi, se naapurin koira. Sen kun ottaa hoitoon, niin mahtanee Okrallekki sitten aina joku hoitopaikka löytyä, jos Hanne on jossain lietsussa. Saapa nähä minkälainen vilinä täällä on illalla, ku se Ruuti tuntuu tykkäävän Okrasta ihan älyttömästi. Se pyörii suttina sen jaloissa, näykkii naamasta ja pomppii niskaan. Aattelin kuitenki laittaa Okran vahtimaan Ruutia, laitan Okralle valjaat ja Rubyn kiinni pitkällä hihnalla Okkerin valjaisiin, kun tuohon pihalle mennään. Se Ruuti on niin pieni, että se livahtais muuten jonnekki karkuun jostain aidanraosta tjms.

Että näin taas tänään.

lauantai 14. elokuuta 2010

Päivä rannalla ja haisunäätä, osa 3. (-m)

Päivää taas, tai iltaa, eli hyvää vuorokaudenaikaa,

Tänään oli täällä kuuma päivä joten vietimme sen sitten rannalla, Spanish Bankseilla. Vancouver oli rankattu jossain suomen iltapäivälehtien sivuilla mailman kymmenenneksi parhaaksi rantakaupungiksi, ja täytyy sanoa, ettei juttu ihan tuulesta temmattu ole. Täällä on useita pitkiä rantoja, joista suurin osa on meistä vain muutaman kilsan päässä. Kitsilano Beach, Spanish Banks, Jericho Beach ja English Bay Beach ovat lienee suurimmat ja suosituimmat. Hienoja ja hyviä rantoja ovat, fasiliteetit kunnossa ja poikamiehille olisi silmänruokaa, minähän en sellaiseen tirkistelyyn sorru...

Tänään oli laskuveden aika. Vettä sai siis etsiä melko kaukaa mereltä, olo ol ihan niinku Nallikarissa. Kylymää vettä ja kaukana. Maisemat vaan ei ollu niinku Nalskussa, vuoret siinti taustalla ja puolentusinaa helevetin isoa tankkeria odotteli (uppoamistaan?) näkyvissä.

Kuuma päivä kun oli, niin käytiin sitten talviturkki heittämässä pois, koko konkkaronkka. Alla kuvia.

Ja, meidän jo periviholliseksi muodostunut haisunäätä näytti "rumaa" naamaansa jälleen kerran. Oltiin taas äskön lähössä iltalenkille ja Okkeri päästettiin tuohon portin taakse oottaan lähtöä ku se rupesi siinä inumaan ja vinkumaan. Melekein jo arvattiinki mistä oli kyse. Katja sen haisulin jo bongaski ennenkuin Okra ehti livahtaa karkuun, joten hajuhaitoilta vältyttiin tällä kertaa. Mie nappasin kameran ja jahtasin haisulia tuohon naapurin pihalle. Alla otokset siitäkin otuksesta. Hauskan olonen pikkuveijari se on, niin kauan kuin ei rupea haisemaan. Eli jonkinlainen hengenheimolainen siis meikälle...

Kaupungin silhuetti Spansih Bankseilta nähtynä. Tämä kohta rannasta oli kivikkoista, koska tänne sai tulla koirien kanssa. Kaikki oikeat biitsit oli koirilta kiellettyjä.
Okra vaikuttaa edelleen yhtä innokkaalta uimaan, kuin aina ennenkin.

Märkää on.
Uninen koira rannalla.
Uudestaan uimaan ennen paikanvaihtoa. "Uitko, vai itketkö ja uitko?"
Hyvinhän se uinti (lue: kahlaaminen) Okralla meni, samalla pestiin vähän skunkin hajuja pois naamasta...

Se kuuluisa uitettu koira.

Väsynyt koira.

Kato nyt Niina, kyllä se haisuli on hengissä.

Elikko ei oikein välittänyt kuvaamisesta. Se kuopi maata samalla tavalla ku sonnit vihoissaan ja pyöriskeli ja persettä näytti... Ego on kyllä pikku elukalla kohillaan, täytyy sanoa. Pidin huolta, että turvallinen "hajurako" säilyi kuvatessani sitä.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Haisunäädän toinen tuleminen (-m)

Moro,

Iltalenkiltä tultiin tuossa parisen tuntia sitten, niin eiköhän haisunäätä taas vaaninu meitä tuossa tien risteyksessä. Tämä oli semmonen melko pieni, oravan ja kissan väliltä. Siinä se kyyläsi kivien päällä, makaavassa vaanimmisasennossa. Liekkö aatellu meistä illallista tai jotain. Okrahan sen tietysti bongasi kanssa. Ja paineli sen perään. Muutaman pihan läpi se ajatti haisulia, kunnes ne pysähtyi yhelle pihalle. Pimeää oli, niin me ei nähty mitä siellä tapahtu, ku ärinää kuulu, mutta arvattiin sitten. Ja haistettiin.

Vielä siinä vaiheessa nauratti, kun Okra oli kauempana, eikä haju ollu kovin voimakas, vaan ku tuo tuli lähemmäs pärskien ja aivastellen, niin kyllä itekki piti vähän nokkaa nyrpistää. Aika paskalle kyllä ne elikot haisee, jonkin kilokaupalla tuoretta valkosipulia ja permanenttiainetta syöneen ketun hengitys vois haista tuommoselle. Paha haju se kerta kaikkiaan on.

Katja sai kunnan pestä koiran, kun se päästi Okkerin irtikki. Koira pestiin saippualla ja samppoolla useampaan otteeseen, sitten pestiin lattiat ja seinät etikalla ja pesuaineella ja sitten pestiin vielä koira etikalla. Nyt Okra sai ulkokomennuksen ja se miettii tuolla kasvihuoneessa, että mitä pahaa sitä on tullu tehtyä ku ulkoruokintaan joutui... Saa nähdä kuinka pitkäksi ajaksi tuo komento tuli... Tuossa se koittaa napittaa lasioven takana, että "etkö päästäis sisään?"...

Ens kerralla ollaan viisaampia ja otetaan koira kiinni, eikä päästetä sitä haisunäätien perään. Oravien ja pesukarhujen perään kyllä. Että näin tällä kertaa.

keskiviikko 4. elokuuta 2010

Rakettikilpailun saldoa (-m)

Moro.
Tässä niitä kuvia ilotulituskilpailusta. Kaikki on Katjan ottamia. Katotaampa miltä ne oikein näyttää. Valittin 7 kuvaa kultakin maalta, USA:lta, Espanjalta, Meksikolta ja Kiinalta, olipa aika vaikeaa valita 28 parasta kuvaa noin parin tuhannen otetun kuvan joukosta...

Nämä showt oli aika pitkiä, ne kesti noin 20-30min ja niihin kuului musiikki mukaan. Se tuli radiosta, tai paikanpäällä kaiuttimista. Epsanja pelasi seiftiä ja soitti erilaisia klassisia kappaleita ja voitti koko hoijakan ylivoimasesti. Ne oli tosi päteviä, mm. Wagnerin valkyyrien ratsastus ja Straussin Näin puhui Zarathustra toimi ihan kympillä, niihin ne saivat ammuttua raketit ihan nappiin. USAlla oli jotain 50-luvun kappaleita, heidän ollen koko joukon surkein, ne ei saanu varmaan yhtään rakettia menemään sen musan tahtiin. Meksiko osasi asiansa hyvin, Kiinalaisilla oli hienoja pommeja ja ihan hirveätä musiikkia. Mikä voisi olla kauheampaa kuin kiinalaisten musiikki? Kajo oli taas oikeassa...

Ekana iltana ampui USA.


Seuraavaksi tulitti Espanja.


Sitten oli Meksikon vuoro.


Ja lopuksi tykitti Kiina. Kiinan pommituksen kuvat ovat hieman eri asemassa kuin muut, koska olimma silloin paljon lähempänä kattomassa ja kuvaamassa tykitystä.

Tässäpä ne. Kattelkaa ja kommentoikaapa jottain.