Deep Cove ja Lynn Valleyn riippusilta

Moron.

Kävimmä sunnuntaina vähän ajelulla kun tuo Hannen auto on tuossa ja mulla avaimet siihen... hähhäh. Käytiin tuossa vuorten juurella, Lynn Valleyn puistossa vähän kävelemässä ja ihmettelemässä viime vuosisadan alussa tehtyä riippusiltaa. Vuorilta tulee kiva pikku puro, mahtavine putouksineen. Täällä kun pienetki purot saa ihan hienot putoukset aikaan, kun korkeuseroja on sen verran reilusti enemmän ku Suomessa. Siellä sitten tehtiin pieni lenkki ja mentiin riippusillan yli. Alue on laitettu oikein helposti lähestyttäväksi; isot parkkipaikat (tietysti!) ja portaat tehty hyvin, että huonojalkasimmatkin pystyvät siellä kulkemaan.

Twin Falls

Alapuolen putouksien (Twin Falls) silta

Me putouksien alapuolella. Paikka olis kesällä aika magea piknikpaikka...

Lynn Valleyn riippusilta

Lynn Valleysta mentiin sitten Deep Coveen, joka on pieni kylä tämän Fraser-joen yhden haaran poukamassa (kylän nimi tarkoittaa syvää poukamaa). Kylä on nätti ku nappi ja komia ku linja-auto. Sieltä lähtee vaellusreitti, joka kulkee tuon Lynn Valleyn riippusillan kautta n. 40km suoraan länteen vuorten alarinteitä pitkin aina merelle asti. Me käytiin kävelemässä (=kiikkumassa) parisen kilometriä yhdelle näköalapaikalle, josta sitten otettiin kuvia.

Näköalapaikka näkyy tässä kuvassa keskellä, vuoren rinteellä oleva paljas kalliopaikka

Täällä ei kaikki kyltintekijätkään ole ihan ryppyottasia byrokraatteja...

Katja ja Okkeri poseeraa. Taustan rinteellä vasemmalla näkyy samainen näköalakallio.

Kallion päällä

Vaellusreitin varrella olevia pikkupuroja

Niin joo, ja sohvahan sitä tuli uusittua, nyt se näyttää tuolta. Hioin siitä puuosat ja öljysin ne. Nyt se näyttää ihan hyvältä. Ikeasoffa se kuiteski on. Koivua sen runko taitaa olla, ja mulle selvis, miks Ikea myy noita niin halvalla; vaikka puu on umpipuuta, niin ne on tehty semmosista parinkymmenen sentin pätkistä liimaamalla yhteen... Voi tehä sohvan suurinpiirtein halkokorin sisällöstä sillä tavalla, eikä tartte ostaa kalliita koivulankkuja.

Sohva, kolmas yritys. Jokohan tämä nyt saa olla täällä pidempään...?

Okra poseeraa Vancouverin skylinen edessä

Sohva (-m)

Morot, onki menny taas pari viikkoa ettei oo tullu kirjoteltua. Sohvat taas vaivaa meitä. Tuo meidän ilmapatja sohva oli miellyttävä ja leveä, kunnes siitä aukesi yksi sauma. Nyt se pullistelee ja keulii niinku mopopojat keväällä. Siitä syystä ostettiin yks puurunkonen vuodesohva jota mie nyt rappaan ja hion tuolla autotallissa. Koivurunko siinä vaikuttas olevan.

Kävin tuossa yhessä firmassa haastatteluissa, parikin kertaa. Toiseksi paras hakija olin, mutta kun kakkossijasta ei saa mitään, niin eipä siitä sen enempää.

Katja on myllänny ryytimaansa taas ja idättää parsakaaleja ja sipuleita sisällä ja kasvihuoneessa. Kesällä taas saadaan syödä tuoretta salaattia ja tomaattia omalta pihalta. Kelit täällä on ollu vähän koleat ja sateiset, kevät on kuuleman mukaan myöhässä. Täällä on nyt ollu parisen viikkoa semmoset kelit ku Suomessa Vappuna, eli rapeat pari kuukautta kevät on täällä Suomea edellä.

Hannelore lähti sukuloimaan Eurooppaan kolmeksi viikoksi ja jätti talon meidän vartioitavaksi. Nyt voi sentään jääkaappiinki ostaa vähän enemmän tavaraa, ku voi käyttää sen jääkaappia... meän oma kun on aika onneton pikku lokero.

Kotiväet, meän molempien, ovat tulossa siis tänne Vapun aikoihin. Varattiin jo ennakkoon isohko 10-metrinen asuntoauto. Sillä vois käydä vähän kurvailemassa tuolla Okanaganin viinialueilla.

Että tämmösiä kuulumisia nytte. Sommoro taas seuraavaan kertaan.

-m

Mt. Seymour ja viiniä (-m)

Moro taas.

Käytiin tuossa vähän toista viikkoa sitten käppäilemässä Seymourilla. Se on kolmas näistä Vankkurin lähivuorista; Grousella oltiin Katjan synttäreillä ja Cypressillä käytiin laskettelemassa Tonin ja Sarin kanssa.

Vuori nätti oli, maisemat nätit olivat. Lumikenkäiltiin. Eväitä syötiin. Teetä juotiin. Aurinko paistoi. Kiikkuessa hiki tuli. Koira mukana ei ollut, kun julkisissa koiraa ei kuljettaa saa. Kuvia alla.

Evästauolla

Nyt viime viikonloppuna käytiin pullottamassa viiniä. Täällä on sellaisia laitoksia mistä Junnun ja Antin ja Tonin kans on haaveiltukki, eli tiloja, joissa voi käydä tekemässä omat oluet tai viinit ammattitaitoisten opastuksella. Heillä on laitteet ja vehkeet ja tilat ja aineet, ei tarvi muuta ku mennä sinne ja maksaa. Samalla he pystyvät kiertään hiukan veroja, kun alkoholin myyntiä ei tapahdu (ainoastaan rypälemehua ja hiivaa). Eli maksu tapahtuu ennenkuin viini rupeaa käymään, niin ei tarvitse maksaa alkoholiveroja.

Christine, Holly ja mie. Katja kameran takana

Tässä liikkeessä ei kuitenkaan voinut tehdä muuta kuin viiniä. Tällä omistajalla oli reilun parinkymmenen vuoden kokemus alalta (myös oluesta, josta tuliki juteltua muutama tovi...), oma liike ollut vuodesta -95. Viinejä voi tehdä syksyisin suoraan tuoreesta rypälemehusta tai pakkauksista, joissa on rypälemehu vakuumipakkauksessa (varmaan pastöroitu tai jotain, ettei se käy ennenaikojaan). Nyt meillä oli ollu tulilla Gewurztraminer valkoviini tuoreesta (paikallisesta) mehusta ja Malbec chileläisistä rypäleistä. Gewurzi oli aivan mahtavaa jo tässä vaiheessa, ja ukko sanoikin, että se on periaatteessa valmista juotavaa jo nyt, mutta aina parempi jos malttaa odottaa edes kuukaudenki. Malbec oli vähän nuorta vielä, mutta siinä on potentiaalia varmasti, jos puolisenkin vuotta odottelee.

Pullotuskone pullottaa

Nämä viinisatsit otettiin usean henkilön kesken, meidän osuus saaliista on neljä pulloa kumpaakin. Putelin hinnaksi tuli $6,25. Viinit tehdään aina 30 pullon erissä, eli 22,5 litraa. Nuo kaksi viiniä oli niin hyviä kuitenkin, että pistettiin sitten kolmestaan uusi tilaus sisään. Nyt meille on tulossa 10 pulloa Chiantia...

Katja laittaa sinettiä korkin päälle

Täytyy sanoa, että olin hiukan skeptinen tällaisiin puolikotiviinivirityksiin, mutta ne skeptisyydet huitaistiin pois sillä samalla huikalla, jonka otin Gewurztraminerista. Suuri ero on siinä, että viinit tehdään laadukkaista rypälemehuista, eikä mistään kuivatuista paketeista, joita Suomenki ruokakauppojen hyllyt on täynnä.

Isäntä Terry

Jännä uutus oluen panemisen saralta löytyi tästä liikkestä. Vaikka tiloissa ei voi olutta tehdä, niin tällä isännällä oli myynnissä 2L pulloja, joissa oli valmis vierre keitettynä ja humaloituna. Näissä pulloissa oli erikoiskorkki, joka toimi myös vesilukkoja, joten kun hiiva on lisätty, niin puteli ei räjähdä syliin. Sillä oli yksi pullo brown alea tehtynä valmiiksi, ja ihan hyvälle ja tyypilliselle brown alelle se maistui. Huonona puolena näissä pidän kuitenkin sitä, että hiiva jää kuitenkin pullon pohjalle ja ensimmäisen lasillisen jälkeen sekoittuu koko pullolliseen. Tämä voi olla ihan ok vehnäoluessa, mutta muissa ei ehkä niin suotavaa.