Vime viikko (-m)

Moro.

Vime viikko ja viikonloppu piti sisällään käynnin antropologian museossa. Siellä oli paljon intiaanikamoja täkäläisiltä heimoilta. Hienoja toteemipaaluja ja muita veistoksia ja käsitöitä. Oli siellä semmonen tasankoinkkarien päällikön sulkapäähine, just niinku akuankoissa ja muissa sarjakuvissa. Hieno oli. Täkäläiset intiaanipoppamiesten korppiasut on kans aika vaikuttavan näkösiä. Mutta muuten niiden touhu poikkeaa hieman siitä mitä me siellä Suomessa on intiaaneista aina kuviteltu. Ne kuvitelmat on totta tasankointiaanien kohdalla, eli tiipiit, hevoset sulkapäähineet jne. Täkäläiset ovat asuneet kiinteissä taloissa, helevetin jykevistä hirsistä kootuista lautataloissa. Toteemipaalut ovat täältä peräisin, tasankoinkkarit eivät ole niitä harrastaneet läheskään siinä määrin ku nämä. Liekkö ollu puista pulaa tasangoilla...? Maailman korkein paalu on Kwakwaka'wakw-heimon veistämä 56,4 metrinen tolppa. On siinäki pitäny keksiä heimolle nimi... Varmaan menny poppamiehellä ja pääliköllä tovi ennenkuin ovat tuommosen nimen keksineet, kulunu siinä sivussa sieni tai pari ja rauhanpiippua polteltu varmaan kilometri.

Kuvia taas alla.

Muuten viikko oli aika yllätyksetön, mitä nyt kojootti nähtiin Okran kanssa tuossa kadulla lauantai-iltana. Se oli semmosen saksanpaimenkoiran muotonen mutta laihempi ja kapeampi ja ehkä vähän pienempi ja hiekan värinen. Vähän aikaa se katteli meitä ja lähti sitten jolkottelemaan mielenkiinnottomasti mettää kohti. Okkeri ei kuitenkaan hoksannu sitä. Eipä kehtais päästää sitä kuitenkaan semmosten seuraan, se saattais tulla syödyksi. Ne kuulemma metsästää myös laumana, silleen niinku leijonat, että yks hämää ja muut kiertää taakse.

Sunnuntaina käytiin sitten pienellä kävelykierroksella tuolla keskustassa. Hienoa seutua on sekin. Meillä oli tarkoituksena mennä yhteen ilmaseen jazz-konserttiin; osote muistettiin, mutta kummallakaan ei ollu hajuakaan että missä semmonen osote vois olla. Karttaki jäi kotiin. Ei sitten kuitenkaan ruvettu kansalaisilta utelemaan vaan päätettiin tehdä pieni kävelyretki keskustassa.


Kaavakuvaa haida-kylästä. (Kuvathan sitten aukeaa isommiksi kun niitä klikkaa...)


Jonkun sortin ovenvartija.


Kapiokirstu.


Yhdestä puusta veistetty kanootti.


Haida-karhu. Liekkö seki yhestä puusta...? Nää pöllit täällä mettissä on pikkusen erilasempia ku siellä pohjolassa. Suomalainen avohakkuu mahtais tuntua täkäläisistä ihan vaan risusavotalta.


Luulin, että tuo oli possujuna, mutta ei. Se on ruokajuna. Siinä kärrättiin ruuat juhliin. Kyllä siihen hirvikeittoa mahtuis melko paljon...


Toteemipaaluja. Katja mittatikkuna.


Punottuja koreja.


Katottiin ensteks, että juomapulloja. Vaan eipä ollukkaan, vaan tyttöjen nukethan ne siinä. Letit ja kaikki.


Korppinaamareita.


Korppipuku takaa päin. Kai se poppamies on tämä päällä hillunu ja antanu ennustuksia.


Eskimoiden kajakkeja.


Tasankointiaanien sulkapäähine ja hienot hanskat.


Veistos. Täällä korppi on joku maailmanluojalintu. Ilmeisesti ajan alussa korppi on löytänyt ihmiset simpukasta.


Täkäläisten inkkarien asumus. Mie oikeassa reunassa. Kattoruoteet oli tehty melko tukevasta puusta. Eikä tuo lato näyttäny muutenkaan kovin pikku tuulista huojuvan.


Museon pihan paalut.


Lisää paaluja.

Juhannus (-m)

Terve.

Täällä vietettiin Juhannus jo viime viikonloppuna. Eihän tietenkään nämä natiivit täällä ymmärrä mitään Juhannuksen päälle, mutta täällä on skandinaavinen seura joka järjesti lauantaina Jussin vietot. Siksi kai sitä vähän erehdyttiin lähettään niitä juhannusterveisiäki etukäteen joillekin...

Mukavaa oli, siellä oli semmoinen viikinkiteema; tanskalaisten, ruottalaisten ja norjalaisten järkkäämänä. Siellä oli miekkataisteluesityksiä, ryösteleviä viikinkijoukkoja ja viikinkikylä veneineen. Oli myös mukava jutella ihmisten kanssa. Luonnollisesti siellä oli paljon porukkaa, joilla oli skandinaaviset sukujuuret.

Pitkästä aikaa ehti nähdä Juhannuskokon. Tosin, vähän säälittävän pieni se oli, mutta oli sekin nyt enemmän, kuin on muutamana aiempana vuonna ehtinyt nähdä: kun on kokkopaikalle saavuttu, niin on koko kokosta ollut enää hiiltyneet jäännökset jäljellä.

Siellä möivät myös kaikenlaista Suomi/skandi-kamaa. mm Juhlamokkaa ja Presidenttiä, n. 10e/paketti. Salmiakkia, hapankorppuja, näkkäriä, sinappia ym säilyvää peruskamaa, kalliilla. Salmiakkia vaan ostettiin. Että se joka sieltä on tännepäin seuraavana tulossa, niin ostoslista lyödään sulle kouraan, ennenkuin tänne voi tulla. Ja ilman tuliaisia on ihan turha tulla yöpaikkaa vonkaamaan...

Alla kuvia tapahtumasta.


Viikingit turinoi.

Viikinkien pienempi vene, isompi oli jossain telakalla.

Allekirjoittanut ja suomiseuran savusauna.

Etäisyyksiä.

Miekkaukko ja-akka sekä haukka.

Edelliset ottelee, oli aika rajun näköistä vaikka miekat oliki tylsiä ja ne veti vaan puolivauhdilla.

Viikingit ryöstää kaljamajan.

Katja ja juhannussalko.

Kokontekele. Tyhjää parempi.

Katja ja kokko.

Sunnuntaina sitten käytiin Granvillen saarella, siellä me ollaan käyty aiemminkin. Se on kiva alue, se on ihan tuossa keskustan kupeessa ja siellä on iso kauppahalli. Mentiin sinne vähän lahjuksia osteleen ja syömään jotain.


Hieno korppi-graffiti Granville Islandin sillan alla.

Hauska ukko 4-metrisen ykspyöräsen päällä.

Okra sai uutta ruokaa ja tykkäsi siitä.

Päivää taas (-m)

Eli terve.

Eipä kummosia menossa, työrintamalla hiljaista, hakemuksiin ei ole tullut yhtään vastausta. Uudet kengät tuli hommattua, nyt taas on hyvä lenkkeillä. Puutarhassa salaatit kasvaa kohisten ja etanat hukkuvat ansoihin joita olen "suurella vaivalla" tehnyt. Okanagan Springs Pale Ale näyttää olevan hyvää ansamateriaalia. Multaan upotetut tölkit ovat melkein täynnänsä hukkuneita etanoita. Tiskipöydän ja seinän välinen sauma oli täällä tehty vähän hölmösti; ei oltu laitettu silikonia siihen ollenkaan vaan pelkällä sillä sauma-aineella oli tilkitty se rako. No eihän semmonen kestä, kun siinä on vettä vähän koko ajan ja pöytälevy liikkuu hiukan. Joten ehdotin Hannelle, että fiksaan sen kuntoon. Kävin tuossa päivällä ostaan pikku silikonituubin ja aattelin ruutata sen paikoilleen kunhan vaan se sauma kuivahtaa tiskauksien ym jäljltä.

Viikonloppuna käytiin ostoksilla, lakanoita tällä kertaa. Ei. Ei ne osaa sitäkään. Ensinnäkin, kauppa oli iso supermarketti jossa oli tavaraa laidasta laitaan ja sieltä me sitten aateltiin löytävämme kaikki tarpeelliset kamat, noin niinkuin vierasvaraksi, patjat, peitot tyynyt lakanat ym mitä siihen nyt tarvitaankaan. Hyllyt kyllä notkui tavaraa, mutta hintalappuja ei missään. Kyllä siinä taas rupesi painetta nostamaan, kun ravaa hyllyjä edestakas ja myyjiä ei missään eikä hintoja tiedä. Kompromisseja piti sitten tehdä. Patja ja tyynyt osuivat ihan nappiin, mutta peitot olivat vähän ohuenlaiset, vaan eiköhän niissä vieraat pärjää, kunhan ei itte tartte niissä nukkua, njäh njäh... Vaan lakanat. Erityisesti pussilakanat. Niitä joko ei täällä tunneta tai ei osata tehdä, sillä missään ei sellaisia ollut. Ja mikähän se pussilakana edes on englanniksi? Kun ei sitä tiennyt, niin turha oli edes yrittää kysyäkkään. Sitten Katja löysi lupaavan oloisen paketin, jossa oli tyynyliinat, lakanat ja "fitted sheet", minkä oletimme olevan mahdollisimman lähellä pussilakanaa. Näiden toisten lakanoiden täytyi olla tarkoitettu peitolle; miksi paketissa muuten olisi kahdet lakanat? Ja vihjeitä saatiin vierestä, kun yksi ukko koitti tuskailla saman asian kimpussa; se oli ilmeisesti ottanut siskonsa tai naapurin rouvan mukaan ostelemaan ja se tuuppasi sille ukolle semmoisen fitted sheetin kouraan. Noh, sen paketin mekin otimme ja toivoimme parasta, vaan kotonahan se sitten kosahti nilkkaan, semmoinen muotoon ommeltu alulakana se fitted sheet sitten tieten oli. Jaa paketissa ei tietenkään ollut niitä pussilakanoita, vaan semmoset helevetin tyhmät lakanat jotka pitäisi vaan laittaa itsensä ja peiton väliin ja kääntää siihen peiton päälle. Sopii hyvin jollekin komppanian vääpelille joka nukkuu koko yön asennossa, mutta ei meikäläiselle. Mulla semmonen olis kaulan ympärillä heti eka yön jälkeen ku mie pyörin ja mynsträän sängyssä öisin kuin mikäkin sähkömoottorin roottori. Ei hyvä. Onneksi meillä on pari pussilakanaa jotka saatiin tuolta Hannelorelta, se kun saksalaisena ymmärtää tiettyjen asioitten päälle: mm järjestys olla pitää ja peitoilla pussilakanat. Nukkukoon vieraat noissa lakanoissa sitten.

Okralta karvat vähenee, eli meillä on matto aika komeassa kunnossa välillä. Paavo-Päivikki lihoo kimalaisilla ja kärpäsillä. Tomaatit alkaa kukkia.

Taijan ruveta tästä kohta nukkumaan, eipä muuta tällä kertaa.

Uusi lemmikki (-m)

Meillä on uusi lemmikki! Olen tuossa kasvihuoneessa syöttäny hämähäkkiä. Melkein joka päivä olen pyydystäny sille kärpäsen tai jonku muun ötökän. Katotaan saanko sen lihotettua niin, että se halkeaa. Aattelin nimetä sen Paavo-Päivikki Jormanaiseksi, kun en sen sukupuolta tiedä.





Muitaki elukoita täällä näkyy aina tämän tästä: Okra tietysti innostuu aina kun näkee oravia tai pesukarhuja. Mutta kolibrit on oikein mukavan näkösiä; niitä tuntuu pörräävän tässä puutarhassa aina tämän tästä. Kuuluu vaan TRRRRRRRRR, ku ne pörähtää paikalle ja jo samantien häippäävät. Aika arkoja otuksia ovat, eikä kameralla ehdi niitä räpsiä juuri ollenkaan.

Jaahah, taas vaihteeksi sataa vettä, johan tässä saatiinkin melkein päivä nauttia aurinkoisesta kelistä. Eilen kun aurinko paisteli koko päivän, käytiin vähän ostostelemassa tuolla Kitsilanossa ja sitten shoppailun päätteeksi syömässä kreikkalaisessa ravintolassa. Hyvät oli ruuat. Tuli taas tilattua alkuruuaksi viininlehtikääryleitä. Se on mulla vähän semmoinen benchmarkkausjuttu kreikkalaisten ravintoloiden kesken, että ku niitä tilaa, niin saa jonkinlaisen käsityksen minkälainen paikka on verrattuna muihin kreikkalaisiin. Nämä oli hyviä, mutta ei niin hyviä kuin Crecianin, kyllä se on vielä parempi paikka.

Samalla tavalla tuli Oulussa benchmarkattua kiinalaisia ravintoloita tilaamalla niistä hapan-imelää kanaa. Ne kun söi kertaalleen läpi joka paikasta, niin tiesi kyllä mihin paikkaan ei tarvinnut enää mennä ja mistä jatkossa tilasi sapuskat. Ja se oli se pikku kiinalaiskioski siinä Anttilaa vastapäätä (mitä ei ole siellä ollut enää vuosiin). Vaan eipä tuota kiinalaista ruokaakaan ole tehnyt enää mieli Oulusta, kun Kiinassa söi sikäläisiä ruokia. Oululaisten/suomalaisten kiinalainen on täyttä kuraa. Ei sillä ole mitään tekemistä oikean kiinalaisen ruuan kanssa.

Shoppailusta vielä: niinhän sitä sanotaan, että köyhän ei kannata halpaa ostaa. Ja niin se taitaa olla. Ostin, ku tänne tultiin, uudet lenkkarit, halvalla ($17). Ne kesti tasan niin kauan kuin arvata saattoikin, eli kuukauden. Kylähän tuon vähän etukäteen arvasin, että ne tulevat hajoamaan nopeasti, kun niin vähän niistä maksoin, mutta kyllähän se silti aina vähän harmittaa. Vaikka etukäteen tietää. Noh, nyt siis on ostoslistalla lenkkarit. Sentään sandaalit saatiin ostettua kummallekin eilen. Niiden pitäisi olla sentään jonkinlaista laatuan kun North Facet ovat ja vuoden takuun myönsivät niihin. Ja hienot ne on kanssa!

Täältä tähän.