keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Eipä mitään ihmeempää (-m)

Moro taas,

Viikon suurimpiin kohokohtiin lukeutuu tänään tullut paketti Suomesta, jonka isä laittoi meille tulemaan. Sieltä löytyi mun sorvitaltat sekä papan vanhojen höylien terät. Aika mageat ovat. Noihin on ilo tehhä höylät ympärille. Okra sai uuden kurapuvun, se on siitä tosi ylpeä. Hullu läjä salmiakkia ja ruisleipää! Jee, kiitos isä ja äiti.

Eilen asentelin vessan katolle uuden tuulettimen. Hiljainen on, ja kyllä käryt lähtee. Tosin tällä hetkellä ne vielä menee suoraan vinttiin, kun sinne piti tehä huoltoluukku, jotta vessan ylisille pääsi tolskaamaan. Siellä saa, tämänhetkinen Hanneloren vieras haistella, mille suomalaisen miehen tuoksut tuoksuu...

Peltisepän pitäis tulla lähipäivinä tekemään läpivienti peltikattoon, jotta saan poistoputken asennettua paikoilleen. Sen jälkeen ei pitäisi enää paskankäryjen haista yläkerrassa chileläisen vieraan nenään. Ja samalla suihkun kosteudet lähtee taivaalle, eikä jää välikattoon pyörimään.

Vaan olipa ampparit tehneet komean pesän vessan ylisille: ainakin 40cm leveä, 30 pitkä ja 15 paksu pesä siellä oli. Aikaa sitten jo hylätty, kylläkin, ei näkynyt kuin pari kuollutta pimpparia, onneksi. Semmoinen keltaisen ruskea kennosto siinä oli, sekä sitten sellainen tasomainen ympärystä. Se ei ollu ollenkaan semmonen harmaa pallo, niinku Suomessa, ilmeisesti täkäläiset ampparitki harrastaa erilaista rakennuskulttuuria. Niiden laatuun en osaa ottaa kantaa. Mutta jännä yksityiskohta siinä oli: muuten pesä oli sellaista paperimaista, kevyttä tauhkaa, mutta ydin oli savesta tehty. Paperikennojen halkaisija oli 3-4mm mutta tämä saviosa oli 10mm leveä ja 25-30mm pitkä. Liekö kuningattaren kortteerit tai sitten tulevien kuningatarten kennot? Biologit, kertokaa, ku tiijättä!

Katja kasvatti kesäkurpitsan. Kuva alla. Punnittu ei olla vielä.

Okra oli haljeta innosta, ku sai ihkaoman tuulipuvun!

Ampparien (?) pesä. Koko pesästä ei tullu otettua kuvaa.

Katjan rakkaudella kasvattama kesäkurpitsa, vieressä minun 42-mono ja kasteluletku. Eikö nuo oo normaalisti perus kurkun kokosia?

perjantai 24. syyskuuta 2010

Sitä samaa (-m)

Moi,

Eli vielä taistellaan kirppuja vastaan. Katja osteli kaupan tyhjäksi kirppumyrkyistä, -shampoista, -kaulapannoista ja voiteista. Saa nähä vieläkö tuo koira selviää tästä kuurista. Kirppujen luulis kyllä kuolevan. Ne ja niiden munat vaan pitäis saada myös kämpästä pois. Imuri on huutanu ahkerasti ja pyykkikone on ihan ähkyssä. Onneks meillä ei oo kokolattiamattoja vaan ihan vaan parketti.

Töitä ei ole kuulunut, paitsi tuommoisia remonttihommia. Hanne pyysi minua vetämään meidän kylppäristä katon läpi ilmanvaihtohormin. Pitää ensin tehä luukku vessan yläpuoliseen tilaan, jotta pääsee värkkään reikää putkille. Tää talo on niin täynnä rakennusvirheitä, että vaikka mullakaan ei ole juuri minkäänlaista taloteknistä kokemusta, niin minun jälki on ihan varmuudella suuri parannus. Nimittäin esimerkiksi juuri tuo meidän vessan tuuletus: vessa on kokonaisuudessaan talon sisällä, eli ei ole ulkoseinää ja ikkunaa josta vois tuulettaa. Edellinen "ammattimmies", joka tuulettimen oli kuitenkin asentanut, oli vaan tällännyt flektin keskelle kattoa, ilman mitään putkea pois. Eli puhallin on puhaltanut kaikki suihkun kosteudet ym. välikattoon. Jeejee.

Toinen hyvä ammattimiesten ratkaisu löytyi ulkoseinästä: tässä on pystysuuntanen lautaverhoilu ja lautojen alareunat on 2cm päässä maasta. No se on selvää, että ne lahoaa. Tämä ammattilainen ei viittiny ruveta vaihtaan lautoja, vaan löi maalia päälle ja uuden laudan päälle vaakasuuntaan, niinku leveäksi jalkalistaksi... hohhoh, silleenhän se laho pysähtyy.

Talon alla kuulemma e ole ollenkaan salaojitusta, ryömintätila on ihan liskumärkä kovemmalla sateella. Vielä ei ole kyllä ruvennu homeen haju nousemaan nokkaan, vaikka vesisateet onki jo lisinneet, tai sitten sitä on vaan niin tottunut jo siihen, ettei huomaakkaan.

Valmistuneisiin rojekteihin viimeajoilta meikälaisen osalta lukeutuu mm. pari kaulinta ja kaasumittarin kaappi. Ihan nätti kai siitä kaapista tuli, vaikka omaan silmään ne virheet aina pahiten sattuukin... Hanne oli ainakin kaappiin hyvin tyytyväinen. Runko ja laudoitus siinä on setriä, ovet mäntyä ja vaneria.

Jännää puuta tuo setri; se on voimakkaan tuoksunen ja erittäin kevyttä. Jotain niinku haavan ja balsan väliltä.
En oo koskaan ennen värkännykkään tuon setrin kanssa, mutta olin kuullu, että se on voimakkaan aromaattista, ja mietiskelinki, että minkälaistahan se sitten mahtaa olla. Vaan sehän olikin tuttu tuoksu ja maku (sirkkelöidessä pölyä menee joka paikkaan). Maku oli jo ala-asteelta tuttu, se on lyijykynän maku. Ootta varmasti pureksinu lyijykyniä ja jotku niistä maistuu jännän kitkerälle, ja on semmosta ruskeaa puuta; se on setriä.

P.S. Lyijykynän lyijy ei ole lyijyä vaan grafiittia, eli hiiltä. Joten lyijykynien pureskelu ei ole myrkyllstä hommaa. Tuskin suotavaa tosin, muttei kuitenkaan myrkyllistä.

Tuossapa kuvia meikän tuotoksista:



Tuo mittari oli melkoinen hökötys, joten kaapin rungostaki piti tehdä vähän erikoinen...



Tuossapa noita askarteluita. Sorvi toimii, ainakin sen verran, että kaulimet sai sorvattua sillä.

torstai 16. syyskuuta 2010

Taas jotain (-m)

Moro taas.

Kyllä tuo koira teettää töitä. Tälläkin kertaa syyllinen taitaa olla haisunäätä, tosin välillisesti. Se on se näätä oikea maanvaiva. Nyt se anto Okralle kirppuja. Iltalenkillä oltiin tuon viereisen koulun kentän kautta tulossa takas tuossa taannoin ja Okra oli irti siinä kentällä. Niin eiköhän se ampassu eteenpäin ja siellä on, kukas muukaan, ku näätä itte. Siinä ne pyöri toistensa kimpussa kunnes saatiin Okra käskytettyä pois siitä ja hihnaan. Ei se kuiteskaan ollu pöffäytelly hajuja ilmoille. Näätä lähti siitä luikkuimaan sitten pois tuhinan kera. Tällä kertaa ei tarttenu pestä koiraa ja taloa...vielä.

Meni muutama päivä ja Okra alkoi rapsuttelemaan ja kerjäämään rapsutuksia tavallista enemmän. Katja sitten tutki turkin tarkemmin, niin eiköhän siellä ruskeat kirput vilistäny menemään. Hohhoh. Seuraavana päivänä, eli toissapäivänä, mie kävin sitten ostamassa sille myrkyt, jotka hävittää koirassa olevat kirput ja Katja imuroi talon lattiasta kattoon. Pyykkiä pestiin kuus koneellista, matot, lakanat, koiran punkka, pyyhkeet, ihan kaikki. Sitten mie myrkytin hyönteismyrkyllä kamarin ja melkein itteni. Huone oli niin täynnä ötökkämyrkkyä, että meinas taju lähteä; piti mennä vähän pihalle hengittelemään. Nyt on koko kämppä myrkytetty, mutta imurointia saa jatkaa vielä tiuhennetulla tahdilla varmaan toista viikkoa, ettei epidemia uusiudu, ku uudet kirput kuoriutuu munista.

Vielä samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että vaikka tuo elikko teettää töitä, niin on siitä jotain hyötyäki: nimittäin tuli ostettua semmosta chili-cheddar-dippiä sipseille, joka oli kuiteski ihan karmeata kuraa. Ei sitä saattanu syödä. Niin Okra sitä tuntuu vetelevän nappuloiden kastikkeena ihan mielellään. Vähän se irvistelee, ku oikein joku äkänen chili sattuu kohdalle, ku se vetää sitä dippiä paljaaltaan, mutta yhtä kaikki, sinne ne koiran sisälle katoaa.

Ku ei oma luonto salli ruuan heittämistä pois, niin on hyvä, että on tuommonen kaveri. Jos en pilaantuneita makkaroita ite syö (joskus syön), niin Okra kyllä hoitaa ne pois päiväjärjestyksestä.

Mitähän seuraavaksi? Varmaan homehtuu tuo koiran turkki täällä talven sateiden myötä?

maanantai 13. syyskuuta 2010

Kuulumisia (-m)

Moro,

Rupesin tässä ajankuluksi ja ku Hanne pyysi, niin nakertelemaan pikkusta komoottia sen kaasumittarin ympärille. Pitää napsaista siitäkin kuva kun se valmiina on. Täällä on tainnu jo vähän syksy tulla; sateet on alkaneet ja välistä on jo vähän koleaa. Ens viikolle kyllä luvattiin taas hyviä säitä, saapa nähdä millaisia ne sitten on.

Kun oon tuon kaapin rakennellu, niin pitää ruveta värkkään seuraavaa hommaa. Katja osti mulle luonnosvihkon, johon on listattu että mitä pitää puusta tehhä. Kaulimet olisi listalla seuraavana: saa nähä teenkö noita naisten sortovallan symboleja hälle... ;)

Espanjan kurssi jatkuis tänään, tähän mennessä on ollu 8 kpl n. 2h sessiota. Nyt alkaa seuraavan tason kurssi ja kestää joulukuulle asti. Kiitos äiti sponsoroinnista.

Eipä muuten juuri kummoisia kuulu, töitä ei edelleenkään oo löytynnä. Okra kastuu/paskottuu aina ku ulkona käydään, ku vettä sataa, kurahaalareita ollaan koitettu sille kattella. Pitää vissin Suomesta tilata.

-m

perjantai 3. syyskuuta 2010

Höylä ja sorvi (-m)

Moropa moro,

Tuli tehtyä tuossa männäviikoilla itelle höylä ja sorvi puusta. Olin lueskellu noista itetehdyistä höylistä niin paljon, että oli pakko itekki kokeilla sitä. Höylä on tehty koivusta, pintakäsittelynä pellavaöljy ja mehiläisvaha. Ku siihen höylään piti saada pyöreä nuppi, enkä halunnu vuolla sitä saatikka ostaa, niin aattelin, että teempä sorvin, jotta saan sorvattua mokoman nupikan. Näihin kaikkiin löytyi netistä ohjeet suomeksi, joten melko helppoa oli. Alla kuvat.

Höylän teko oli niin mukavaa, että on pakko tehä niitä lisää. Tuo on ihan hyvä höylä, iso höylä, n. 30cm pitkä, jotain isohkon penkkihöylän kokoa, vähän krouvvimpaan hommaan. Pitää tehhä vielä joku pienempi silityshöylä pintojen viimeistelyä varten.


Höylän terä on tehty 38mm leveästä halvasta taltasta. Sen terä on riittävän kovaa ollakseen höylän teränä. Tappina on ½" pultista katkaistu pätkä. Sitä vois ehkä joskus vielä vähän siistiä...

Höylä on säätyväkitainen, eli tuota palikkaa tuossa höylän pohjassa voi siirtää etteen ja taaksepäin ja siten säätää otettavan lastun paksuutta. Se nyt on enemmänki ihan hienosäätöä ja vaatii multa hiukan opettelua, jotta saan sen toimiin niinku pittää. Terän syvyydellä oon tähän asti säätäny otettavan lastun paksuutta. Tämmöstä puuhöylää muuten säädetään vasaralla. Paukaus terän perään ja terä liikkuu syvemmälle, paukaus höylän perään ja terä liikkuu matalammalle.

Höylä on koottu koivulaudasta siten, että liimasin ensin kaksi lautaa rinnakkain keskiosaksi, sahasin sisäosien muodot kohdilleen ja liimasin poskilaudat paikoilleen. Sitten vaan poikkitapille reikä ja kiila ja terä paikoilleen. Ironista kyllä, jotta sain tehtyä höylän, minun piti ostaa höylä... Noh, en tuhlannu liikaa vaan ostin n. 5e maksaneen pikkusen nyrkkihöylän. Sillä höyläilin ulkopuolen muodot kohdilleen, hioin ja öljysin ja vahasin.

Tässä vähän sivuprofiilia. Höylän nimi on muuten Pösö. Mie mietin, että ku miehen ekalla autolla pitää olla aina nimi, niin miksei sitten ekalla höylälläkin. Olkoon se sitten auton nimi. Ja kun en ristimishetkellä tiennyt, että onko höylästä mihinkään, niin sen nimeksi tuli sitten "luotettavan" ranksalaisen auton nimi. Kai niissäki on joskus hyviä yksilöitä?


Tuossa on tuo sorvi, jolla sen höylän nupin sorvailin muotoon. Vois kait tuolla jotain muutahi sorvailla...

Höyläntarkastaja ottaa rennosti. Kuten yleensäkin.