Eli vielä taistellaan kirppuja vastaan. Katja osteli kaupan tyhjäksi kirppumyrkyistä, -shampoista, -kaulapannoista ja voiteista. Saa nähä vieläkö tuo koira selviää tästä kuurista. Kirppujen luulis kyllä kuolevan. Ne ja niiden munat vaan pitäis saada myös kämpästä pois. Imuri on huutanu ahkerasti ja pyykkikone on ihan ähkyssä. Onneks meillä ei oo kokolattiamattoja vaan ihan vaan parketti.
Töitä ei ole kuulunut, paitsi tuommoisia remonttihommia. Hanne pyysi minua vetämään meidän kylppäristä katon läpi ilmanvaihtohormin. Pitää ensin tehä luukku vessan yläpuoliseen tilaan, jotta pääsee värkkään reikää putkille. Tää talo on niin täynnä rakennusvirheitä, että vaikka mullakaan ei ole juuri minkäänlaista taloteknistä kokemusta, niin minun jälki on ihan varmuudella suuri parannus. Nimittäin esimerkiksi juuri tuo meidän vessan tuuletus: vessa on kokonaisuudessaan talon sisällä, eli ei ole ulkoseinää ja ikkunaa josta vois tuulettaa. Edellinen "ammattimmies", joka tuulettimen oli kuitenkin asentanut, oli vaan tällännyt flektin keskelle kattoa, ilman mitään putkea pois. Eli puhallin on puhaltanut kaikki suihkun kosteudet ym. välikattoon. Jeejee.
Toinen hyvä ammattimiesten ratkaisu löytyi ulkoseinästä: tässä on pystysuuntanen lautaverhoilu ja lautojen alareunat on 2cm päässä maasta. No se on selvää, että ne lahoaa. Tämä ammattilainen ei viittiny ruveta vaihtaan lautoja, vaan löi maalia päälle ja uuden laudan päälle vaakasuuntaan, niinku leveäksi jalkalistaksi... hohhoh, silleenhän se laho pysähtyy.
Talon alla kuulemma e ole ollenkaan salaojitusta, ryömintätila on ihan liskumärkä kovemmalla sateella. Vielä ei ole kyllä ruvennu homeen haju nousemaan nokkaan, vaikka vesisateet onki jo lisinneet, tai sitten sitä on vaan niin tottunut jo siihen, ettei huomaakkaan.
Valmistuneisiin rojekteihin viimeajoilta meikälaisen osalta lukeutuu mm. pari kaulinta ja kaasumittarin kaappi. Ihan nätti kai siitä kaapista tuli, vaikka omaan silmään ne virheet aina pahiten sattuukin... Hanne oli ainakin kaappiin hyvin tyytyväinen. Runko ja laudoitus siinä on setriä, ovet mäntyä ja vaneria.
Jännää puuta tuo setri; se on voimakkaan tuoksunen ja erittäin kevyttä. Jotain niinku haavan ja balsan väliltä. En oo koskaan ennen värkännykkään tuon setrin kanssa, mutta olin kuullu, että se on voimakkaan aromaattista, ja mietiskelinki, että minkälaistahan se sitten mahtaa olla. Vaan sehän olikin tuttu tuoksu ja maku (sirkkelöidessä pölyä menee joka paikkaan). Maku oli jo ala-asteelta tuttu, se on lyijykynän maku. Ootta varmasti pureksinu lyijykyniä ja jotku niistä maistuu jännän kitkerälle, ja on semmosta ruskeaa puuta; se on setriä.
P.S. Lyijykynän lyijy ei ole lyijyä vaan grafiittia, eli hiiltä. Joten lyijykynien pureskelu ei ole myrkyllstä hommaa. Tuskin suotavaa tosin, muttei kuitenkaan myrkyllistä.
Tuossapa kuvia meikän tuotoksista:
Tuo mittari oli melkoinen hökötys, joten kaapin rungostaki piti tehdä vähän erikoinen...
Tuossapa noita askarteluita. Sorvi toimii, ainakin sen verran, että kaulimet sai sorvattua sillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti