Takas tultiin (-m)

Noniin, lokikirjailija täällä taas.

Eli takaisin on päästy. Ei ole matkustajan elämä helppoa, ei. Ne, jotka meitä jouluna nyt näkivät, niin kuulivat, että ei ihan kommelluksitta mennyt tulomatka Suomeen. Vaan eipä nyt mitään ihmeitäkään ollut, kone vaan oli Seattlesta Keflavikiin hiukan myöhässä, niin meikän piti juosta melkein housut kintuissa turvatarkastuksesta koneeseen Islannissa, kun en ehtinyt vyötä köyttää itteni ympäri tarkastuksen jäljiltä.

Jouluviikko meni nopeasti, hyvää ruokaa oli ja hyviä juomia. Vaan vähän liian lyhyt aika se kyllä oli, vaan eipä se oikein muutenkaan olisi voinut olla, sillä Katjan pitää painella heti uudenvuoden jälkeen tuonne itärannikolle tekemään tutkimuksia, enkä usko, että uusivuosi on matkustamiselle sovelias hetki. Jet lag ei antanut meille armoa Suomessa ollenkaan. Herättiin aina yöllä tai joskus viiden kuuden maissa aamulla kauheaan nälkään. Ja jotka minua tuntee, niin tietää että maailmankirjat on silloin sekaisin, kun Mikko herää aikaisin aamulla itsestään ja vielä syö jotain. Outoa se oli, täytyy myöntää.

Lahjuksia annettiin ja saatiin, kiitos niiden antajille.

Paluumatka maanantaina olikin sitten taas melkoinen manööveri! Koneen piti lähteä Kemi-Tornion kentältä Helsinkiin klo 7.50. Siinä aamupalaa syödessä(!) huomasin Pohjolan Sanomista pikku uutisen, että Kemistä lähtevät aamukoneet lennetään Oulusta ja matkustajille on bussikyyti! No hemmetti, mitäs nyt? Mentiin kentälle kuulemaan, että koneita ei tosiaan sieltä lähde, että Oulusta lähtee kone klo 7.50 ja bussi on lähtenyt jo puoli kuudelta! Ei vaan meille tullut mitään ilmoitusta, ei puhelimeen eikä sähköpostiin! Alkoi siinä vähän jo sappi kiehua. Kemistä meille buukattiin paikat klo 9.05 Oulusta lähtevään koneeseen, jolla me vielä ehdittäisiin jatkolennolle. ei muuta kuin tuhatta ja sataa nokka Oulua kohti. Seija lähti meitä vielään, tai siis hyppäsi takapenkille pelkäämään, ku mie rupesin pommitamaan Mazdalla Ouluun. Melkoista matalalentoa me mentiin, oli hyvä että siihen oli just laitettu uudet talvirenkaat... Mahtaakohan niissä renkaissa olla enää yhtään nastoja tallella...? Me ehittiin just siihen Oulun koneeseen kuitenkin. Kamat saatiin hihnalle ja me päästiin koneeseen.

Helsingissä ooteltiin Check-inin aukeamista joku parisen tuntia ja päästiin siihen sitten ensimmäisten joukossa. Vähän mie ihmettelin että ku se ukko kysy, että missä teän esta on? Että mikä? Mie vastasin, että me mennään bussilla Seattlesta Kanadaan. Niin se vastas, että ette te sitten sellaista tarvittekkaan, ei muuta ku mars koneeseen. Islannissa oli taas vaihto, ja Katja pääsi minun edellä menemään tarkastuksista läpi ilman mitään, mutta mulla oli ässät lipussa, niin ottivat minut pikaiseeen tavaroiden tarkastukseen. Ukko kollasi laukut ja taskut läpi ja päästiin menemään. Portilla minun lippua lukiessa kone piippasi taas jotenki hassusti ja lentoemot pulisivat keskenään jotain, mutta viittoivat minut eteenpäin. Katjan kohdalla ei mitään. Päästiin siis Seattlen koneeseen.

Siinä parisen tuntia ennen laskua lentoemot jakoivat meille valkoiset maihinnousukortit ja tullikaavakkeet. Mie vähän ihmettelin siinä, ku aina ennen oon täyttäny semmosen vihreän kortin USAan tullessa, niinku me tehtiin, ku tultiin bussilla Vancouverista Seattleen viikko sitten. Alkoi taas vähän ihmetys tulla ja syke nousta, kun lentoemot kyselivät, että onko teillä viisumi vai täytittäkö te sen nettikaavakkeen? Sillon alko muisti pelata, että perhana, sehän piti olla joku nettilomake täytettynä, ennenkuin voi edes lähteä matkalle. Oishan se vissin pitäny tehhä silloin viimisellä DTn työreissullaki, van ehän mie semmosta muistanu sillonkaan. Kaikkea perkelettä! Lentoemojen mielestä meidän ei olis edes pitäny päästä koneeseen ilman sitä, ku se pitää tehdä 72h ennen matkan alkua! Sitä se ukko siellä check-inissä siis kyseli! No voi vittu, mitäs nyt? Alettiin Katjan kans pohtia vaihtoehtoja: Jos käy paskasti, niin tulli karkottaa meidät takas Islantiin, mistä lento tuliki, tai sitten joudutaan odottaan se 72h, että kaavake menee läpi tai sitten pitää maksaa sakkoja tai jos käy hyvin, niin saadaan täyttää se vihreä lomake ja päästään läpi. Lentoemot sanoivat, että he ottavat yhteyttä tulliin, heti kun ollaan maissa, he eivät ole kuulleetkaan, että joku voisi olla koneessa ilman, että se nettijuttu on tehty tai on viisumi. Siinä sitä sitten jännitettiin ne pari viimistä tuntia, että kuinkahan mahtaa käydä. Onneks ei alettu huolehtimaan niistä aiemmin, muuten ei ois saanu nukuttua ollenkaan koneessa.

Kone laskeutui ja ihmiset purkautuivat ulos. Me tultiin viimisinä. Heti siinä ovella oli nainen odottamassa meitä. Se kertoi, että nou hätä, täyttäkää vaan se vihreä kortti tullissa, niitä on siellä. No huh, ei sentään tarvinu takas lähteä! Tullissa sitten mentiin virkailijalle ja selitettiin, että ei me mitään nettikaavakkeita olla täytetty, näyteltiin vaan tyhmiä. Se antoi meille laput taytettäväksi ja kyseli, että minkäs tähen te että niitä täyttäneet, että ettäkö te oo kattonu kotimaanne uutisia? Ihan niinku jotku USAn tullisäädökset olis Suomessa jatkuvasti uutisissa... Kai se on saattanu sillon uutiskynnyksen ylittääkki, ku muutos on tullu, ja olishan minun pitäny se tietää ku Tuija siitä on DTllä selittäny, vaan muisti kun on mitä on...

Katja pääsi taas nopeammin läpi tullista, sillä kun on puhtaat paperit, mutta mulla oli taas jotain sotkuja siellä. Mikä ihme siinä on!? Noita en ees mie ole pystyny sössimään millään tavalla! Siellä oli väärät sormenjäljet minun kohalla, kun maarajalla menomatkalla tullimiehet ottivat sormenjäljet vaan toisesta kädestä (USAn tulli ottaa joka sormen sormenjäljet maahantulotarkastuksessa).

Ilmeisesti maarajan tullimiehet olivat töppäilleet oikein kunnolla, sillä niiden ei olis pitäny päästää meitä USAan edes sillon viikko sitten sen bussin kyydissä, kun meillä ei ollu sitä nettilomaketta täytettynä. Vaan sitä ei kyllä se bussifirma eikä maarajan tulli edellyttäneet olleenkaan, kun jakoivat meille ne vihreät lomakkeet suoraan kouraan. Ja toisekseen, sen check-inin ukon Helsinki-Vantaalla ei olis pitäny päästää meitä koneeseen, ku ei sitä nettijuttua oltu tehty. Vaan hyvä, että päästivät, muuten olis pitäny ostaa uudet liput!

Lopulta miekin pääsin tullista läpi ja saatiin laukut mukaan ja päästiin bussiin. Kanadan tulliukko oli aika leppoisa, vitsaili vaan, että jos teän juusto on huonoa juustoa, niin hän ei sitä päästä läpi. Hanne tuli meitä hakemaan klo 0.40 bussipysäkiltä ja nukkumaan päästiin joskus puoli kahen maissa.

Okkeri oli aika hyvillään kun päästiin kotia. Se oli yhtä hännänheilutusta ja kieltä koko ajan. Sitten se nukahti. Niinku meki.

Viimeiset kuulumiset ennen lähtöä... (-m)

Moro,

Huomenaamulla lähetään tulemaan. 6.15 Hanne heittää meidät bussille. Sillä Seattleen, 15.30 lähtee kone sieltä; Hesassa ollaan klo 13.10. 15.55 lähtään Kemiä kohtia ja 17.25 ollaan perillä. Talvitakit olis kivat saada päälle, ku tullaan Kemiin...

Kavereita olis kiva moikata, jos ehtii näkemään. En tiijä onko meillä autoa käytössä, joten olis kiva jos joku pääsee moikkaamaan Kemiin, Tornioon tai Kuivaniemeen. (me tullaan 9 000km joten jos joku vaikka viittis tulla ne viimiset kilometrit vastaan, niin olis kiva...)

-m

Inssi läpi (-m)

Tuli vihdoin ja viimein sitten ajettua se täkäläinen ajokortti. Meinasi tulla ihmetys, kun ne silloin taannoin ottivat sen suomikortin multa pois ja joululoma alko lähestyä. Kai sitä olis pitäny Suomessakin ajella autoa. Vaan niinhän se vanha kansanviisaus menee, ettei sitä autoa kortilla ajeta... No, joka tapauksessa, postiluukusta pitäisi parin viikon sisällä lopsahtaa uudenuusi muoviläpyskä lompakkoon. Siihen asti on väliaikanen papruversio. Meni läpi heti toisella yrittämällä. Meinasivat olla nipoja ekalla kerralla, ettei muka valoista saa keltasilla mennä. Pyh, aina oon menny ja aina tuun menemään. Inssissäki.

Viikonloppuna käytiin Hannen kanssa ajelulla yhdessä kalastajakylässä, joka on aikoinaan ollut täynnä japanilaisia kalastajia. Nyttemmin taitaa olla monikansallistunut tuokin asia, vaikka kyllä siellä silti paljon oli japania ja japanilaisia nimiä liikkeiden ovissa. Tuulinen pikku kylä tyynenmeren rannalla. Tai onhan tuossa tuo paikallinen Hailuoto välissä, ennenkuin aava ulappa alkaa...

Kalsastajien aluksia

Rapumerrat on täällä tämän näkösiä

Joku japanilainen puutarha ja kaks pönöttäjää

Pakollinen koirakuva

Joulujuhlat olis aikalailla vietetty, Katja käy vielä jotku kökkäjäiset huomenna iltapäivällä nopeasti rymistelemässä työpaikallaan ja sitten on kaikki käyty läpi. Johan noita alkoi olla niin paljon, että tympääntyi! Lauantaina oli edelliset, taaskin yhen proffan kotona North Vancouverissa. Ihan komea kämppä roffalla oli, liekö siinä hommassa jotain täällä tienaaki? Sitä edelliset juhlat oli taas yhet läksiäiset ja sitä ennen oli Katjan osaston viralliset pikkujoulut. Siitä pari kuvaa alla. Lahjuksiksi veistelin puusta kaloja. Tai tarkemmin, Katja piirsi ja mie kaiversin ja poltin kuviot puuhun ja kuksiin.

Virallisten pikkujoulujen juhlatalo

Me

Katjan työporukkaa

On tämä Vankkuri ihan oikeasti iso kaupunki, kun tuossa n. 5km päässä oli sunnuntaiyönä jengiammuskelu, kymmenen jengiläistä sairaalaan. Se ilmeisesti liitty jonku jengipomon telotukseen aiemmin syksyllä toisen jengin toimesta. Vancouverin pormestari asuu seuraavassa korttelissa, missä tämä ammuskelu oli tapahtunu, joten ehkäpä asialle tapahtuu jatkossa jotain... Nyt ne vaan ammuskeli toisiaan, eikä sivullisiin osunu, tällä kertaa.

http://www.vancouversun.com/news/Massive+gang+shooting+spree/3965577/story.html?tab=PHOT

Kohta pitis lähteä tulemaan kohti Suomea joulun viettoon. Sunnuntaina lähetään, tullaan Seattlen (eli USAn) kautta. Hypätään täällä bussiin ja se ajaa meidät kentälle SeaTacin kentälle Seattlen eteläpuolelle, jonnekkin 300km päähän täältä. Lento menee Reykjavikin kautta Helsinkiin, sieltä FC:llä Kemiin. Maanantaina 27. päivä lähetään takas. Lyhyt pyrähdys on, joo, mutta jos meidän naamoja tahtoo tuijottaa, niin sopii tulla tänne (tai Kemiin/Tornioon jouluna) kattelemaan. Täällä sitä voi sitten kattella muutaki ku meän naamaa pelkästään...

Joopajoo, Esteri se täällä esittelee taas parasta puoltaan. Vettä tulee peltikatolle niin, ettei meinaa ajatuksiaan kuulla vaikka on kuulokkeet korvissa.

Tsau, -m

Haisunäätä, osa n (-m)

Terve,

Kyllä tuntuu haisunäätä olevan vielä voimissaan, vaikkei se ole rumaa naamaansa täällä vähään aikaan näyttänytkään. Semmoset käryt oli nytki ulkona, että nokkakarvat meinasi kihartua. Se on näköjään ottanu uuden lähestymistavan meidän ahisteluun ja ruvennu terrorisoimaan koko korttelia "tuoksuillaan". Ainoastaan Okra oli kiinnostunu nuista hajuista. Liekkö olis käyny antamassa näädälle taas vähän vauhtia, kun veto oli sellainen nyt iltalenkillä.

Tänään käytiin Vancouverin joulumarkkinoilla. Ne oli semmoset saksalaiset joulumarkkinat, ei täällä omia sellaisia ole. Ihan mukavat olivat, hyvinkin samanlaiset, mitä Wienissä kerran yhtenä jouluna näin. Tosin paljon ahtaammalle nämä oli tungettu, ku eihän tuolla keskustassa mitään avoimia kenttiä ole... Sairaan kalliita urheilukenttiä, joihin ei kellään oo varaa.

Glögi oli hiukan erilaista ku kotisuomessa, semmosta saksalaistyyppistä se oli. Ja ihan hyvää. Jännästi halusivat kontrolloida siellä, ettei ihmiset rupea vaan liikaa ryypeksimään, niin portilla antoivat rannekkeen jokaiselle yli 19-vuotiaalle, johon sitten painoivat rei'ittimellä reikiä, että montakos oli tullu juotua. Kolme reikää oli maksimi per sierainpari. Paulaner siellä oli kanssa myymässä oluitaan, mutta vehnäoluet ja Salvator olivat jo loppuneet, nyyh.

Eilen oltiin Katjan työpaikan epävirallisilla pikkujoulujuhlilla. Siellä oli sellainen opiskelijoiden tekemä pilanäytelmä omista proffistaan. Pari proffaa mieki niistä tunnistin, vaikken siellä lipastolla paljoa pyörikkään. Sitten sen päälle oli nyyttikestit. Mielenkiintosia ruokia ja ihan reilusti oli kaikenlaista tarjolla.

Viralliset juhlat on ens viikolla torstaina, perjantaina on Katjan työkaverin läksiäiset ja lauantaina toisen karonkka. Juhlan tynkää siis olisi ennenku kotiapäin päästään tulemaan. 20.-27. ollaan siis Suomessa, Katjan pitää lähteä Kanadan itärannikolle toisia tutkimuksia tekemään heti vuodenvaihteen jälkeen.

Joulumarkkinat

Hienoja joulukuusen palloja olis ollu tarjolla vaivaiseen 30 taalan kappalehintaan.

Saksalaisilla markkinoilla kun oltiin, niin braatwurstiahan piti tietysti ostaa...

...ja syödä.

Sika oli nielly seipään ja menny sitten vartaaseen pyörimään.

Joku lumikuningatar siellä hiimaili puujalkojen päällä kans

Arvaa kuka on pukkina?