Takas tultiin (-m)

Noniin, lokikirjailija täällä taas.

Eli takaisin on päästy. Ei ole matkustajan elämä helppoa, ei. Ne, jotka meitä jouluna nyt näkivät, niin kuulivat, että ei ihan kommelluksitta mennyt tulomatka Suomeen. Vaan eipä nyt mitään ihmeitäkään ollut, kone vaan oli Seattlesta Keflavikiin hiukan myöhässä, niin meikän piti juosta melkein housut kintuissa turvatarkastuksesta koneeseen Islannissa, kun en ehtinyt vyötä köyttää itteni ympäri tarkastuksen jäljiltä.

Jouluviikko meni nopeasti, hyvää ruokaa oli ja hyviä juomia. Vaan vähän liian lyhyt aika se kyllä oli, vaan eipä se oikein muutenkaan olisi voinut olla, sillä Katjan pitää painella heti uudenvuoden jälkeen tuonne itärannikolle tekemään tutkimuksia, enkä usko, että uusivuosi on matkustamiselle sovelias hetki. Jet lag ei antanut meille armoa Suomessa ollenkaan. Herättiin aina yöllä tai joskus viiden kuuden maissa aamulla kauheaan nälkään. Ja jotka minua tuntee, niin tietää että maailmankirjat on silloin sekaisin, kun Mikko herää aikaisin aamulla itsestään ja vielä syö jotain. Outoa se oli, täytyy myöntää.

Lahjuksia annettiin ja saatiin, kiitos niiden antajille.

Paluumatka maanantaina olikin sitten taas melkoinen manööveri! Koneen piti lähteä Kemi-Tornion kentältä Helsinkiin klo 7.50. Siinä aamupalaa syödessä(!) huomasin Pohjolan Sanomista pikku uutisen, että Kemistä lähtevät aamukoneet lennetään Oulusta ja matkustajille on bussikyyti! No hemmetti, mitäs nyt? Mentiin kentälle kuulemaan, että koneita ei tosiaan sieltä lähde, että Oulusta lähtee kone klo 7.50 ja bussi on lähtenyt jo puoli kuudelta! Ei vaan meille tullut mitään ilmoitusta, ei puhelimeen eikä sähköpostiin! Alkoi siinä vähän jo sappi kiehua. Kemistä meille buukattiin paikat klo 9.05 Oulusta lähtevään koneeseen, jolla me vielä ehdittäisiin jatkolennolle. ei muuta kuin tuhatta ja sataa nokka Oulua kohti. Seija lähti meitä vielään, tai siis hyppäsi takapenkille pelkäämään, ku mie rupesin pommitamaan Mazdalla Ouluun. Melkoista matalalentoa me mentiin, oli hyvä että siihen oli just laitettu uudet talvirenkaat... Mahtaakohan niissä renkaissa olla enää yhtään nastoja tallella...? Me ehittiin just siihen Oulun koneeseen kuitenkin. Kamat saatiin hihnalle ja me päästiin koneeseen.

Helsingissä ooteltiin Check-inin aukeamista joku parisen tuntia ja päästiin siihen sitten ensimmäisten joukossa. Vähän mie ihmettelin että ku se ukko kysy, että missä teän esta on? Että mikä? Mie vastasin, että me mennään bussilla Seattlesta Kanadaan. Niin se vastas, että ette te sitten sellaista tarvittekkaan, ei muuta ku mars koneeseen. Islannissa oli taas vaihto, ja Katja pääsi minun edellä menemään tarkastuksista läpi ilman mitään, mutta mulla oli ässät lipussa, niin ottivat minut pikaiseeen tavaroiden tarkastukseen. Ukko kollasi laukut ja taskut läpi ja päästiin menemään. Portilla minun lippua lukiessa kone piippasi taas jotenki hassusti ja lentoemot pulisivat keskenään jotain, mutta viittoivat minut eteenpäin. Katjan kohdalla ei mitään. Päästiin siis Seattlen koneeseen.

Siinä parisen tuntia ennen laskua lentoemot jakoivat meille valkoiset maihinnousukortit ja tullikaavakkeet. Mie vähän ihmettelin siinä, ku aina ennen oon täyttäny semmosen vihreän kortin USAan tullessa, niinku me tehtiin, ku tultiin bussilla Vancouverista Seattleen viikko sitten. Alkoi taas vähän ihmetys tulla ja syke nousta, kun lentoemot kyselivät, että onko teillä viisumi vai täytittäkö te sen nettikaavakkeen? Sillon alko muisti pelata, että perhana, sehän piti olla joku nettilomake täytettynä, ennenkuin voi edes lähteä matkalle. Oishan se vissin pitäny tehhä silloin viimisellä DTn työreissullaki, van ehän mie semmosta muistanu sillonkaan. Kaikkea perkelettä! Lentoemojen mielestä meidän ei olis edes pitäny päästä koneeseen ilman sitä, ku se pitää tehdä 72h ennen matkan alkua! Sitä se ukko siellä check-inissä siis kyseli! No voi vittu, mitäs nyt? Alettiin Katjan kans pohtia vaihtoehtoja: Jos käy paskasti, niin tulli karkottaa meidät takas Islantiin, mistä lento tuliki, tai sitten joudutaan odottaan se 72h, että kaavake menee läpi tai sitten pitää maksaa sakkoja tai jos käy hyvin, niin saadaan täyttää se vihreä lomake ja päästään läpi. Lentoemot sanoivat, että he ottavat yhteyttä tulliin, heti kun ollaan maissa, he eivät ole kuulleetkaan, että joku voisi olla koneessa ilman, että se nettijuttu on tehty tai on viisumi. Siinä sitä sitten jännitettiin ne pari viimistä tuntia, että kuinkahan mahtaa käydä. Onneks ei alettu huolehtimaan niistä aiemmin, muuten ei ois saanu nukuttua ollenkaan koneessa.

Kone laskeutui ja ihmiset purkautuivat ulos. Me tultiin viimisinä. Heti siinä ovella oli nainen odottamassa meitä. Se kertoi, että nou hätä, täyttäkää vaan se vihreä kortti tullissa, niitä on siellä. No huh, ei sentään tarvinu takas lähteä! Tullissa sitten mentiin virkailijalle ja selitettiin, että ei me mitään nettikaavakkeita olla täytetty, näyteltiin vaan tyhmiä. Se antoi meille laput taytettäväksi ja kyseli, että minkäs tähen te että niitä täyttäneet, että ettäkö te oo kattonu kotimaanne uutisia? Ihan niinku jotku USAn tullisäädökset olis Suomessa jatkuvasti uutisissa... Kai se on saattanu sillon uutiskynnyksen ylittääkki, ku muutos on tullu, ja olishan minun pitäny se tietää ku Tuija siitä on DTllä selittäny, vaan muisti kun on mitä on...

Katja pääsi taas nopeammin läpi tullista, sillä kun on puhtaat paperit, mutta mulla oli taas jotain sotkuja siellä. Mikä ihme siinä on!? Noita en ees mie ole pystyny sössimään millään tavalla! Siellä oli väärät sormenjäljet minun kohalla, kun maarajalla menomatkalla tullimiehet ottivat sormenjäljet vaan toisesta kädestä (USAn tulli ottaa joka sormen sormenjäljet maahantulotarkastuksessa).

Ilmeisesti maarajan tullimiehet olivat töppäilleet oikein kunnolla, sillä niiden ei olis pitäny päästää meitä USAan edes sillon viikko sitten sen bussin kyydissä, kun meillä ei ollu sitä nettilomaketta täytettynä. Vaan sitä ei kyllä se bussifirma eikä maarajan tulli edellyttäneet olleenkaan, kun jakoivat meille ne vihreät lomakkeet suoraan kouraan. Ja toisekseen, sen check-inin ukon Helsinki-Vantaalla ei olis pitäny päästää meitä koneeseen, ku ei sitä nettijuttua oltu tehty. Vaan hyvä, että päästivät, muuten olis pitäny ostaa uudet liput!

Lopulta miekin pääsin tullista läpi ja saatiin laukut mukaan ja päästiin bussiin. Kanadan tulliukko oli aika leppoisa, vitsaili vaan, että jos teän juusto on huonoa juustoa, niin hän ei sitä päästä läpi. Hanne tuli meitä hakemaan klo 0.40 bussipysäkiltä ja nukkumaan päästiin joskus puoli kahen maissa.

Okkeri oli aika hyvillään kun päästiin kotia. Se oli yhtä hännänheilutusta ja kieltä koko ajan. Sitten se nukahti. Niinku meki.