Moro,
Täällä on nyt pitkä viikonloppu, maanantai on joku kansallinen vapaapäivä, ihan vaan sen takia, kun seuraavaan kansalliseen vapaaseen olisi ollut liian pitkä aika ( http://en.wikipedia.org/wiki/Civic_Holiday ). Seuraava vapaa olisi ollut heinäkuun ekan päivän (kansallispäivä) jälkeen vasta syyskuun eka maanantai (työn päivä, labor day), olis pitäny mennä jopa kaks kuukautta ilman vapaapäiviä! Oishan se ollu kauheaa.
Joka tapauksessa, lomathan meille passaa, joten aateltin että vuokrataan auto ja lähetään huristelemaan vähän kauemmas kattelemaan maisemia. Vaan voi! Joku muukin oli keksinyt saman idean ja kaikki vuokra-autot oli jo vuokrattu. Vuokrafirmojen sivustot näyttivät vaan eioota. Ja jos joku kärry oli, niin aivan naurettavan kalliilla hinnalla. Se siitä siis.
Pelastus meinasi tulla naapurista, joka tarjoutui lainaamaan autoansa meille, mutta siinä on vaan yks pikku ropleemi; nimitäin vakuutukset. Täällä autovakuutukset ei ole autokohtaisia vaan henkilökohtaisia, vähän niinku matkatavaravakuutus. Eli kun mulla ei sellaista ollut, eikä Katjallakaan, niin eipä me sitten haluttu lähteä menemään toisen autolla. Jos jotain olis sattunu, niin siinä olis ollu varmasti ihan kaikki lirissä ja oikeudessa ja velkavankeudessa ja myrkkysähköhirsipuussa jne.
Pitää tässä ensi viikolla lähteä autokoulun kirjallisiin, jotta saa täkäläisen ajokortin hankinnan luistamaan eteenpäin, niin on helpompaa ja nopeampaa sitten ottaa sellainen vakuutuskin, jolla voi kaverin autoa ajaa. Jostain luin, että jos tahtoisi saada noita vakuutuksia Suomikortilla, niin pitäisi todistaa omaa ajohistoriaa, ettei ole töppäilly yms. Kai sellaisenkin todistuksen jostain AKE:lta sais, mutta ohan siinä taas säätämistä, ku pitää kahen maan viranomaisten kans pelleillä. AKElta sen paperin varmasti saisi, mutta se olisi ihan takuuvarmana suomeksi tai korkeintaan ruåttiksi ja sen jälkeen se pitäisi kääntää virallisella kääntäjällä ja todistaa oikeaksi notaarilla ja sitten saikata täkäläisiten kynänpyörittäjien kanssa... hohhoijaa, ajatuski jo puistattaa. Helpoin on siis käydä tekemässä kirjalliset ja ajaa inssiajo.
Joten,turvaudumme varasuunnitelmaan ja otamme taksin ja ajamme keskustan kupeessa olevaaan isoon puistoon, Stanley Parkiin. Siellä on kuulemma paljon toteemipaaluja, mennään siis ihailemaan niitä. Bussilla ei mennä siksi, kun bussiin ei saa ottaa koiria ja matka pyörilläkin olisi vähän liian paljon, meille ja Okralle. Aateltiiin vielä jäädä keskustaan llaksi katsomaan taas noita ilotulituksia, joten paluukin menee melko myöhäiseen. Tänään on Kiinan vuoro, se on viimeinen. USA, Espanja ja Meksiko ovat ampuneet jo pomminsa taivaalle. Espanja ollut ylivomaisesti paras, saa nähdä mitä kiinalaiset ossaa tehä keksimällään ruudilla...
Tsau, -m
lauantai 31. heinäkuuta 2010
tiistai 27. heinäkuuta 2010
Haisunäätä (-m)
Moro.
Oltiin tuossa äsken iltalenkillä Katjan ja Okran kanssa, niin haisunäätä jolkotteli vastaan. Oli jo pimeää ja Katjalla oli avaimenperävalo päällä. Okra rupesi haukkumaan meidän edellä ja me aateltiin, että minkähän se nyt siellä näki? Sitten valokeilaan ilmestyy hölmösti juokseva koira, ihan niinku sillä ei olis niveliä jaloissa tai se kulkis puujaloilla. Noh, se tuli polkua pitkin ihan metrin päähän ja sitten vasta huomattiin että haisulihan se. Eikä sekään huomannu mitään, olis hölkänny meitä pahki, ellen mie olis ruvennu ärisemään sille. Siitä se ymmärsi, että pitääpä väistää ja se hyppäsi pusikkoon. Sen verran tohkeissaan seki oli, ettei ruvennu haisuttelemaan meille tai Okkerille... onneksi. Millähän juuttaalla senki hajun olis koirasta irti saanu?
Tuo ärinä on kyllä hyvä semmonen lajien välinen kommunikointimeininki; kyllä pienempiki pää ymmärtää, jos pimeässä pään yläpuolelta alkaa ärinää kuulumaan, että tässä ei pidä sinun oleman.
Hassun pieni pää sillä tosiaan oli, niinku minkin tai, noh, näädän, mutta aika korkea ja varsin leveä runko sillä muuten oli. Ja iso ja tuuhea häntä. Vähän pesukarhua isompi se oli, mutta Okraa pienempi. Mustavalkoinen se oli. Jännä otus, vaan enpä tämän lähempää tuttavuutta haluais noitten kans tehhä, vois käydä niin, että Vehkaperän pojan omat hajut jäis kakkoseksi...
Oltiin tuossa äsken iltalenkillä Katjan ja Okran kanssa, niin haisunäätä jolkotteli vastaan. Oli jo pimeää ja Katjalla oli avaimenperävalo päällä. Okra rupesi haukkumaan meidän edellä ja me aateltiin, että minkähän se nyt siellä näki? Sitten valokeilaan ilmestyy hölmösti juokseva koira, ihan niinku sillä ei olis niveliä jaloissa tai se kulkis puujaloilla. Noh, se tuli polkua pitkin ihan metrin päähän ja sitten vasta huomattiin että haisulihan se. Eikä sekään huomannu mitään, olis hölkänny meitä pahki, ellen mie olis ruvennu ärisemään sille. Siitä se ymmärsi, että pitääpä väistää ja se hyppäsi pusikkoon. Sen verran tohkeissaan seki oli, ettei ruvennu haisuttelemaan meille tai Okkerille... onneksi. Millähän juuttaalla senki hajun olis koirasta irti saanu?
Tuo ärinä on kyllä hyvä semmonen lajien välinen kommunikointimeininki; kyllä pienempiki pää ymmärtää, jos pimeässä pään yläpuolelta alkaa ärinää kuulumaan, että tässä ei pidä sinun oleman.
Hassun pieni pää sillä tosiaan oli, niinku minkin tai, noh, näädän, mutta aika korkea ja varsin leveä runko sillä muuten oli. Ja iso ja tuuhea häntä. Vähän pesukarhua isompi se oli, mutta Okraa pienempi. Mustavalkoinen se oli. Jännä otus, vaan enpä tämän lähempää tuttavuutta haluais noitten kans tehhä, vois käydä niin, että Vehkaperän pojan omat hajut jäis kakkoseksi...
tiistai 20. heinäkuuta 2010
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Hummeri (-m)
Nyt se on syöty, ja hyvä hummeri olikin!
Elävänä käytiin ostaan se eilen tuolta Granville Islandilta. Kokovaihtoehtoja oli noin puolen kilon hummerista kiloseen, tuo oli siltä väliltä. $26 maksoi, eli 19 euroa. Hannella oli onneksi yli kymmenen litran kattila niin saatiin se keitettyäkin kokonaisena tillin ja suolan kanssa...
Okra ottaa tuntumaa elävään hummeriin. Sillä on kumiritsat saksissa, jottei se saa niitä auki. Pitihän se tietysti kokeilla, että oliko sillä voimaa noissa saksissa. Niin oli. Puukepakkoon tuli aika syvät jurmut, ku se puristi kiinni. En viittiny uhrata sormea, se olis varmasti murtunu.
Keitetty hummeri ja rapu. Kumpi lie punasempi?
Valmista tavaraa. Silputtua hummeria tarjottuna hummerin kuorista salvia-persilja-valkosipulivoilla kuorrutettuna.
Okra hoitaa jälleen kerran tiskit.
Elävänä käytiin ostaan se eilen tuolta Granville Islandilta. Kokovaihtoehtoja oli noin puolen kilon hummerista kiloseen, tuo oli siltä väliltä. $26 maksoi, eli 19 euroa. Hannella oli onneksi yli kymmenen litran kattila niin saatiin se keitettyäkin kokonaisena tillin ja suolan kanssa...
Okra ottaa tuntumaa elävään hummeriin. Sillä on kumiritsat saksissa, jottei se saa niitä auki. Pitihän se tietysti kokeilla, että oliko sillä voimaa noissa saksissa. Niin oli. Puukepakkoon tuli aika syvät jurmut, ku se puristi kiinni. En viittiny uhrata sormea, se olis varmasti murtunu.
Keitetty hummeri ja rapu. Kumpi lie punasempi?
Valmista tavaraa. Silputtua hummeria tarjottuna hummerin kuorista salvia-persilja-valkosipulivoilla kuorrutettuna.
Okra hoitaa jälleen kerran tiskit.
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Ryytimaa (-K)
Heippa taas kaikille!
Tässäpä olisi nyt niitä Mikon lupaamia kuvia karhunvatuista! Tuo läheinen metsä on kyllä mukava marja-aitta, kun sieltä tuntuu löytyvän kaikenlaisia hillotarpeita. Karhunvatut ovat kyllä olleet tähän mennessä parhaita, oikein kypsien ja mehukkaiden maku muistuttaa vähän mesimarjaa, joten eipä ole valittamista! Ainoa vaan on niiden poimiminen, niitä pitää oikeasti haluta, että viitsii poimia. Nimittäin piikit pensaissa on älyttömän teräviä ja niitä on PALJON! Verille raastaa kätensä, kun noita poimii! Kirjoista kun katsottiin, niin tällä alueella on pariakin tyyppiä noita karhunvattuja. Nyt kypsyneet ovat sellaisia senti-puolitoista läpimitaltaan ja kasvavat maatamyöten köynnösmäisesti. Elokuussa pitäis sitten kypsyä isomman lajikkeen marjat ja ne pensaat onkin sitten parin metrin korkuisia ja piikit niissä on vielä isompia ja terävämpiä! Mut kyl me suomalaisella sisulla nekin pensaat marjoista tyhjennetään! Suunniteltiin jo, että laitetaan villapaidat päälle ja isketään pensaaseen kimppuun, jos niissä paidoissa olis tarpeeks paksuutta taistella noita piikkejä vastaan!
Mie en oo tainnu muistaa laittaa tänne blogiin kuvia meidän puutarhasta ja kasvihuoneestakaan, joten tässäpä olis pari kuvaa niistäkin. Puutarhassa kasvaa valtava kasa lehtisalaattia, muistaakseni joku jäävuorisalaatin muunnos, rucolaa, tomaatteja, ruohosipulia, basilikaa ja pari ihan mini-pientä tainta rosmariinia ja tinjamia. Ens vuonna meinasin laittaa sinne tilliä, kun noita hummereita saa kohtuu halvalla täällä, niin olis sitten yrtit keitinliemeen omasta tarhasta (pelkkä ajatus hummerista nostaa nyt kyllä veden kielelle, meinattiin nimittäin tänään lähteä katsomaan, jos löydettäis tuosta lähikaupasta semmoinen ja tehdään se alkupalaksi!). Niin joo ja Hanne antoi mulle myös kesäkurpitsan taimen, joka nyt pukkaa kukkaa ja vihannesta ihan kiitettävästi!
Kasvihuoneesta löytyy sitten loput tomaateista ja pari kurkkua, basilikaa ja tietenkin meidän oma chili viljelmä! Habanerot ja jalapenot on jo lähteneet ihan mukavasti kasvamaan. Kukkia ja marjoja odotellessa....
Tässä olis sitten muutama kuva Okran parhaasta kaverista, naapurin Rudysta alias Ruutista! Okra tykkää käyttää Ruutia puruleluna ;) No ei sentään, Ruuti tuntuu olevan rakastunut Okraan, on tainnut ottaa sen emon korvikkeeksi (Ruuti on nyt noin 9kk). Hauskaa niillä tuntuu olevan ja joka kerta kun kävellään Ruutin kodin ohi niin Okra koittaa vilkuilla, että missäs se kaveri luuraa. :) Me käytiin muuten Okran kans tänä aamuna aamulenkillä kaupassa ja kuljettiin siinä sitten paikallisen lihanleikkaajan/teurastajan ohi ja pitihän sitä sitten pysähtyä ostamaan nappulalle oma putkiluun kappale. Sitä se on nyt koko aamun yrittänyt jyystää. Tuntuu vaan tuo naudan luu olevan kovempaa ainesta kuin poron luut. Ihan itku tuntuu Okralta välillä pääsevän, että miten hän pääsee käsiksi ihanaa luuytimeen, kun kieli ei tunnu riittävän! ;)
Eilinen päivä vietettiin Jericho beach:illa, kun siellä järjestettiin kansanmusiikkifestivaalit! Ei me sentään sisään raskittu mennä, mutta jäätiin aidan toiselle puolelle kuuntelemaan ja ottamaan aurinkoa! Mikko meinas, että hän ei oo nähny yhtä montaa hippiä yhtä aikaa koskaan, mitä siellä festareilla oli! Siellä nimittäin oli tietenkin hirmuisesti myyntikojuja, mut kaikissa niissä kojuissa myytiin jotain ihme hippikamaa!
Niin joo ja paikan päällä pörräsi tämmöinen pieni lintu, mikähän lienee...
Tässäpä olisi nyt niitä Mikon lupaamia kuvia karhunvatuista! Tuo läheinen metsä on kyllä mukava marja-aitta, kun sieltä tuntuu löytyvän kaikenlaisia hillotarpeita. Karhunvatut ovat kyllä olleet tähän mennessä parhaita, oikein kypsien ja mehukkaiden maku muistuttaa vähän mesimarjaa, joten eipä ole valittamista! Ainoa vaan on niiden poimiminen, niitä pitää oikeasti haluta, että viitsii poimia. Nimittäin piikit pensaissa on älyttömän teräviä ja niitä on PALJON! Verille raastaa kätensä, kun noita poimii! Kirjoista kun katsottiin, niin tällä alueella on pariakin tyyppiä noita karhunvattuja. Nyt kypsyneet ovat sellaisia senti-puolitoista läpimitaltaan ja kasvavat maatamyöten köynnösmäisesti. Elokuussa pitäis sitten kypsyä isomman lajikkeen marjat ja ne pensaat onkin sitten parin metrin korkuisia ja piikit niissä on vielä isompia ja terävämpiä! Mut kyl me suomalaisella sisulla nekin pensaat marjoista tyhjennetään! Suunniteltiin jo, että laitetaan villapaidat päälle ja isketään pensaaseen kimppuun, jos niissä paidoissa olis tarpeeks paksuutta taistella noita piikkejä vastaan!
Mie en oo tainnu muistaa laittaa tänne blogiin kuvia meidän puutarhasta ja kasvihuoneestakaan, joten tässäpä olis pari kuvaa niistäkin. Puutarhassa kasvaa valtava kasa lehtisalaattia, muistaakseni joku jäävuorisalaatin muunnos, rucolaa, tomaatteja, ruohosipulia, basilikaa ja pari ihan mini-pientä tainta rosmariinia ja tinjamia. Ens vuonna meinasin laittaa sinne tilliä, kun noita hummereita saa kohtuu halvalla täällä, niin olis sitten yrtit keitinliemeen omasta tarhasta (pelkkä ajatus hummerista nostaa nyt kyllä veden kielelle, meinattiin nimittäin tänään lähteä katsomaan, jos löydettäis tuosta lähikaupasta semmoinen ja tehdään se alkupalaksi!). Niin joo ja Hanne antoi mulle myös kesäkurpitsan taimen, joka nyt pukkaa kukkaa ja vihannesta ihan kiitettävästi!
Kasvihuoneesta löytyy sitten loput tomaateista ja pari kurkkua, basilikaa ja tietenkin meidän oma chili viljelmä! Habanerot ja jalapenot on jo lähteneet ihan mukavasti kasvamaan. Kukkia ja marjoja odotellessa....
Tässä olis sitten muutama kuva Okran parhaasta kaverista, naapurin Rudysta alias Ruutista! Okra tykkää käyttää Ruutia puruleluna ;) No ei sentään, Ruuti tuntuu olevan rakastunut Okraan, on tainnut ottaa sen emon korvikkeeksi (Ruuti on nyt noin 9kk). Hauskaa niillä tuntuu olevan ja joka kerta kun kävellään Ruutin kodin ohi niin Okra koittaa vilkuilla, että missäs se kaveri luuraa. :) Me käytiin muuten Okran kans tänä aamuna aamulenkillä kaupassa ja kuljettiin siinä sitten paikallisen lihanleikkaajan/teurastajan ohi ja pitihän sitä sitten pysähtyä ostamaan nappulalle oma putkiluun kappale. Sitä se on nyt koko aamun yrittänyt jyystää. Tuntuu vaan tuo naudan luu olevan kovempaa ainesta kuin poron luut. Ihan itku tuntuu Okralta välillä pääsevän, että miten hän pääsee käsiksi ihanaa luuytimeen, kun kieli ei tunnu riittävän! ;)
Eilinen päivä vietettiin Jericho beach:illa, kun siellä järjestettiin kansanmusiikkifestivaalit! Ei me sentään sisään raskittu mennä, mutta jäätiin aidan toiselle puolelle kuuntelemaan ja ottamaan aurinkoa! Mikko meinas, että hän ei oo nähny yhtä montaa hippiä yhtä aikaa koskaan, mitä siellä festareilla oli! Siellä nimittäin oli tietenkin hirmuisesti myyntikojuja, mut kaikissa niissä kojuissa myytiin jotain ihme hippikamaa!
Niin joo ja paikan päällä pörräsi tämmöinen pieni lintu, mikähän lienee...
torstai 15. heinäkuuta 2010
Pesukarhut (-m)
Moro,
Ne karhut ovat tosiaan tehneet pesänsä tuohon aidan takana olevan puutarhavajan katolle. Jännää, että ne katolle pesivät. Sieltä ne möllistelee, ku tuolla takapihalla käy. Hanne oli hommannu loukun niitä varten ja pyysi minua virittään sen. Siellä se nyt on pyynnissä, kalaa sisällä. Kuulemma kissanruokakin olis niitten herkkua. Saapa nähdä miten käy, saako Hannelore ittelleen pesukarhupuuhkan...
Työrintamalla edelleen rauhallista, pari mielenkiintoista paikkaa on hakusessa, saas nähdä, miten niidenkin kanssa käy. Katjalla tuntuu töitä piisaavan; välistä on pitkiä päiviä ja viime sunnuntai meni töiden parissa. Sen työkaverilla menee kyllä vielä heikommin, se joutuu joskus tulemaan jo neljältä lämmittään niiden kala-altaita ja se joutuu siellä mittailemaan Katjan kanssa hela päivän. Eipä käy kyllä sitä kateeksi.
Marjat täällä ovat kypsyneet, tai johan niitä on pitkin kesää ollu kystänä, mutta nyt alko tuleen karhunvatukoita. Aika pirun hyviä marjoja ovat, sanon. Katja aikoi laittaa niistä vähän kuvia.
Tämän viikon täällä on maalarit tolskanneet talon maalauksen kanssa. Aamu-unien laatu on ollut mulla vähän niin ja näin, ku ovat saattaneet ruveta kolisteleen ikkunan takana jo ennen puolta päivää...
Paino on mulla varmaankin laskenu, vaakaa meillä ei ole, mutta mittanauha osoittaa jo kohta huolestuttavia lukemia: pitää varmaan ruveta ihan tosissaan panemaan taas olutta, jottei tässä ihan riisitautiseksi luulla. Jotain ravitsevaa stouttia vois taas tehhä, nam. Alla on todistusaineistoa, jota jo joskus lupailinkin.
Mun maha, niin kalliisti investoitu ja ylläpidetty, alkaa osoittaan hupenemisen merkkejä.
Ne karhut ovat tosiaan tehneet pesänsä tuohon aidan takana olevan puutarhavajan katolle. Jännää, että ne katolle pesivät. Sieltä ne möllistelee, ku tuolla takapihalla käy. Hanne oli hommannu loukun niitä varten ja pyysi minua virittään sen. Siellä se nyt on pyynnissä, kalaa sisällä. Kuulemma kissanruokakin olis niitten herkkua. Saapa nähdä miten käy, saako Hannelore ittelleen pesukarhupuuhkan...
Työrintamalla edelleen rauhallista, pari mielenkiintoista paikkaa on hakusessa, saas nähdä, miten niidenkin kanssa käy. Katjalla tuntuu töitä piisaavan; välistä on pitkiä päiviä ja viime sunnuntai meni töiden parissa. Sen työkaverilla menee kyllä vielä heikommin, se joutuu joskus tulemaan jo neljältä lämmittään niiden kala-altaita ja se joutuu siellä mittailemaan Katjan kanssa hela päivän. Eipä käy kyllä sitä kateeksi.
Marjat täällä ovat kypsyneet, tai johan niitä on pitkin kesää ollu kystänä, mutta nyt alko tuleen karhunvatukoita. Aika pirun hyviä marjoja ovat, sanon. Katja aikoi laittaa niistä vähän kuvia.
Tämän viikon täällä on maalarit tolskanneet talon maalauksen kanssa. Aamu-unien laatu on ollut mulla vähän niin ja näin, ku ovat saattaneet ruveta kolisteleen ikkunan takana jo ennen puolta päivää...
Paino on mulla varmaankin laskenu, vaakaa meillä ei ole, mutta mittanauha osoittaa jo kohta huolestuttavia lukemia: pitää varmaan ruveta ihan tosissaan panemaan taas olutta, jottei tässä ihan riisitautiseksi luulla. Jotain ravitsevaa stouttia vois taas tehhä, nam. Alla on todistusaineistoa, jota jo joskus lupailinkin.
Mun maha, niin kalliisti investoitu ja ylläpidetty, alkaa osoittaan hupenemisen merkkejä.
maanantai 5. heinäkuuta 2010
¿Habla Español? ¡Si! (-m)
Habla habla.
Tuli sitten aloitettua epsanjan kielen kurssi. Semmoinen pikakurssi alkeista tuo on, tänään oli eka tunti. Yhteensä neljä kertaa, tunnin-puolentoista sessioita tulevat olemaan. Kansainvälinen tuntu oli kurssilla, vaikkei siellä ole muita kuin minä ja yks kanadalainen ja yks englantilainen tyttö. Ja tietysti opettaja joka on argentiinalainen, italialaisilla ja espanjalaisilla/portugalilaisilla sukujuurilla.
Mukavaltahan tuo taas tuntuu, opetella jotain uutta kieltä. Pitkään oonki miettiny, että opettelisin italian, mutta tämä espanja taitaa olla kohta parempi vaihtoehto. Ja voihan sen makaroonikielen opetella joskus myöhemmin, onnistuupahan helpommin, jos osaa espanjaa alle; samasta kieliperheestähän nuo on.
Muita tapahtumia viime viikolla oli mm. Kanadan itsenäisyyspäivä viime torstaina. Tuolla downtownissa (=keskustassa) oli semmonen paraati, mitä joskus telkkarista on nähny, mutta joita ei Suomessa järjestetä. Vappukulkue Oulussa on vaan juoppojen teekkareiden hoipertelua. Tiedän sen omasta kokemuksesta. No hieno oli paraati, soitto-orkesterit marssi siellä torvien ja rumpujen kanssa. Ja sitten oli kaiken moisia tansskouluja, kulttuuriryhmiä, etnisiä ryhmiä, hienoja autoja, ym ym. Ja illalla sitten semmonen ilotulitus, että ei Suomessa sellaista näekään. Tukholman uudenvuoden pommitus oli samaa luokkaa nyt viime uutena vuotena ku siellä käytiin. Hieno oli show, Stokis sekä Vankkuri.
Marjastamassa käytiin tuossa puiston puolella. Huckleberryt on nyt kypsyneet täällä. Ne on niitä minkä varret näytti ihan älyttömän korkeilta mustikoilta. No, melkein samanlaisia ne on, tosin punasia. Maistuvat melkein mustikalle, hiukan kirpeämpiä ovat. Ehkä niinku kolme osaa mustikkaa ja yks osa puolukkaa on tuo marja. Eikä ihan niin makea ku mustikka. Mutta satoisa. Eikä ole ennen tarttenu poimia marjoja taivasta kohti kurotellen. Piru, ku ne on melkein kolmessa metrissä! Onneks oksat taipuu hyvin.
Aijoo, Hannelore taas näytti todellisen luontonsa, kyllä se ehta saksalainen on, vaikka kuinka se koittaa pasifisti olla. Pesukarhut oli taas hämmentäny sen kalalammikkoa tuolla sen puutarhassa. Sitä sapetti niin paljon, että se aikoi myrkyttää ne pesukarhut siihen paikkaan. Se mietiskeli, että mitähän ja mistähän sais sopivaa myrkkyä... en kehannu kysyä, vaikka teki mieli, että eikö sillä tai sen tutuilla Saksassa olis yhtään Zyklon-B:tä jäljellä missään jemmassa. (Jos et tiedä mitä tuo aine on, niin tuossa on linkki. http://fi.wikipedia.org/wiki/Zyklon_B ) Sitä oli tosiaan tympässy niin mokomat elukat, että se oli nakannu kivelläki pesukarhun poikasta, joka oli istunu aidan nokassa. Ei ollu osunu. Eikä se elukka ollu millänsäkään, vaikka kivi oli kopsahtanu alapuolelle. Niitä on tosiaan täällä paljon ja joskus ne on oikeita maanvaivoja, pesivät välikatoille ym, paskovat ja kusevat talot melkein käyttökieltoon.
Sitä olis mukava kiusata tuolla juutalaisteemalla, se pistelee välistä niin sopivia kommentteja joihin olis hyvä heittää oikein makeasti jotain väliin, mutta kun sillä on jo tuota ikää vähän enemmän, niin ettei sitä oikein viiti. Saattas mennä vuokrasuhde uudelleenharkintaan.
Ja niitä kuvia sitten on tässä.
Isohko hämppis löytyi tuosta pihalta. Ei ole Paavo-Päivikki, joka on muuten poikinut. Jälkikasvua on niin paljon, ettei pysty laskemaan; ruokinta taisi auttaa...
Huckleberryjä osa1.
Huckleberryjä osa2.
Valmiina itsenäisyyspäivän viettoon tatskat poskissa.
Jääkiekko on isojen poikien peli.
Katja ja toffeeomena.
Surullisen kuuluisat olympiasoihdut. Epäselväksi mulle vain jäi, että mikä noista nyt oli se, joka ei tullut ylös... vissiin tuo lähimmäinen?
Itsenäisyyspäivää voi viettää vähän rauhallisemminkin. Ei ole pakko juhlia hampaat irvessä.
Katja aikoi osallistua tuohon tapahtumaan, laitan kuvat sitten myöhemmin nettiin.
Laivaston orkka.
Englantilaisia karvapäitä puhaltamassa infernaalisia säveliä säkkipilleistä. Täkäläisellä väestöllä on paljon skottilaisia ja muutenkin brittiläisiä sukujuuria, siksi kai nuoki tuolla oli.
Kulkueessa oli tuommonen liikkuva lava.
Kanadan ikonit, The Royal Canadian Mounted Police, eli ratsupoliisit. Harmi, ettei noita punaisia vormuja näe kuin juhlapäivinä.
Tuunattu kupla.
Hipitkin oli päästetty kulkueeseen.
Jotain eurooppalaisia marginaalimerkkejä. Ei niillä mene noita varmaan edes kaupaksi kovin paljoa, ku pitää kulkueessaki esitellä niitä.
Kiinalaisillakin oli oma pändi.
Tämä sitten oli ilmeisesti kiinalaisten siivoojien pändi, päässä olevasta rätistä päätellen. Mitä lie ämpäreitä takovat siinä tiskiharjalla?
Vatsatanssijoita.
Sambaajia.
Sami Salohan sieltä autosta kuikistelee.
Tämä korean ukko oli ruuvannu kalottiinsa laakerin ja pistäny sihen pitkän kaulaliinan kiinni. Sitten se kieputteli sitä.
Ja tässä kuvassa on kanadalainen ihminen. Tuon näkösiä ne on.
Soihdut illalla.
Pari yritystä kuvata ilotulituksia.
Terveisiä meiltä täältä Kanadasta!
Tuli sitten aloitettua epsanjan kielen kurssi. Semmoinen pikakurssi alkeista tuo on, tänään oli eka tunti. Yhteensä neljä kertaa, tunnin-puolentoista sessioita tulevat olemaan. Kansainvälinen tuntu oli kurssilla, vaikkei siellä ole muita kuin minä ja yks kanadalainen ja yks englantilainen tyttö. Ja tietysti opettaja joka on argentiinalainen, italialaisilla ja espanjalaisilla/portugalilaisilla sukujuurilla.
Mukavaltahan tuo taas tuntuu, opetella jotain uutta kieltä. Pitkään oonki miettiny, että opettelisin italian, mutta tämä espanja taitaa olla kohta parempi vaihtoehto. Ja voihan sen makaroonikielen opetella joskus myöhemmin, onnistuupahan helpommin, jos osaa espanjaa alle; samasta kieliperheestähän nuo on.
Muita tapahtumia viime viikolla oli mm. Kanadan itsenäisyyspäivä viime torstaina. Tuolla downtownissa (=keskustassa) oli semmonen paraati, mitä joskus telkkarista on nähny, mutta joita ei Suomessa järjestetä. Vappukulkue Oulussa on vaan juoppojen teekkareiden hoipertelua. Tiedän sen omasta kokemuksesta. No hieno oli paraati, soitto-orkesterit marssi siellä torvien ja rumpujen kanssa. Ja sitten oli kaiken moisia tansskouluja, kulttuuriryhmiä, etnisiä ryhmiä, hienoja autoja, ym ym. Ja illalla sitten semmonen ilotulitus, että ei Suomessa sellaista näekään. Tukholman uudenvuoden pommitus oli samaa luokkaa nyt viime uutena vuotena ku siellä käytiin. Hieno oli show, Stokis sekä Vankkuri.
Marjastamassa käytiin tuossa puiston puolella. Huckleberryt on nyt kypsyneet täällä. Ne on niitä minkä varret näytti ihan älyttömän korkeilta mustikoilta. No, melkein samanlaisia ne on, tosin punasia. Maistuvat melkein mustikalle, hiukan kirpeämpiä ovat. Ehkä niinku kolme osaa mustikkaa ja yks osa puolukkaa on tuo marja. Eikä ihan niin makea ku mustikka. Mutta satoisa. Eikä ole ennen tarttenu poimia marjoja taivasta kohti kurotellen. Piru, ku ne on melkein kolmessa metrissä! Onneks oksat taipuu hyvin.
Aijoo, Hannelore taas näytti todellisen luontonsa, kyllä se ehta saksalainen on, vaikka kuinka se koittaa pasifisti olla. Pesukarhut oli taas hämmentäny sen kalalammikkoa tuolla sen puutarhassa. Sitä sapetti niin paljon, että se aikoi myrkyttää ne pesukarhut siihen paikkaan. Se mietiskeli, että mitähän ja mistähän sais sopivaa myrkkyä... en kehannu kysyä, vaikka teki mieli, että eikö sillä tai sen tutuilla Saksassa olis yhtään Zyklon-B:tä jäljellä missään jemmassa. (Jos et tiedä mitä tuo aine on, niin tuossa on linkki. http://fi.wikipedia.org/wiki/Zyklon_B ) Sitä oli tosiaan tympässy niin mokomat elukat, että se oli nakannu kivelläki pesukarhun poikasta, joka oli istunu aidan nokassa. Ei ollu osunu. Eikä se elukka ollu millänsäkään, vaikka kivi oli kopsahtanu alapuolelle. Niitä on tosiaan täällä paljon ja joskus ne on oikeita maanvaivoja, pesivät välikatoille ym, paskovat ja kusevat talot melkein käyttökieltoon.
Sitä olis mukava kiusata tuolla juutalaisteemalla, se pistelee välistä niin sopivia kommentteja joihin olis hyvä heittää oikein makeasti jotain väliin, mutta kun sillä on jo tuota ikää vähän enemmän, niin ettei sitä oikein viiti. Saattas mennä vuokrasuhde uudelleenharkintaan.
Ja niitä kuvia sitten on tässä.
Isohko hämppis löytyi tuosta pihalta. Ei ole Paavo-Päivikki, joka on muuten poikinut. Jälkikasvua on niin paljon, ettei pysty laskemaan; ruokinta taisi auttaa...
Huckleberryjä osa1.
Huckleberryjä osa2.
Valmiina itsenäisyyspäivän viettoon tatskat poskissa.
Jääkiekko on isojen poikien peli.
Katja ja toffeeomena.
Surullisen kuuluisat olympiasoihdut. Epäselväksi mulle vain jäi, että mikä noista nyt oli se, joka ei tullut ylös... vissiin tuo lähimmäinen?
Itsenäisyyspäivää voi viettää vähän rauhallisemminkin. Ei ole pakko juhlia hampaat irvessä.
Katja aikoi osallistua tuohon tapahtumaan, laitan kuvat sitten myöhemmin nettiin.
Laivaston orkka.
Englantilaisia karvapäitä puhaltamassa infernaalisia säveliä säkkipilleistä. Täkäläisellä väestöllä on paljon skottilaisia ja muutenkin brittiläisiä sukujuuria, siksi kai nuoki tuolla oli.
Kulkueessa oli tuommonen liikkuva lava.
Kanadan ikonit, The Royal Canadian Mounted Police, eli ratsupoliisit. Harmi, ettei noita punaisia vormuja näe kuin juhlapäivinä.
Tuunattu kupla.
Hipitkin oli päästetty kulkueeseen.
Jotain eurooppalaisia marginaalimerkkejä. Ei niillä mene noita varmaan edes kaupaksi kovin paljoa, ku pitää kulkueessaki esitellä niitä.
Kiinalaisillakin oli oma pändi.
Tämä sitten oli ilmeisesti kiinalaisten siivoojien pändi, päässä olevasta rätistä päätellen. Mitä lie ämpäreitä takovat siinä tiskiharjalla?
Vatsatanssijoita.
Sambaajia.
Sami Salohan sieltä autosta kuikistelee.
Tämä korean ukko oli ruuvannu kalottiinsa laakerin ja pistäny sihen pitkän kaulaliinan kiinni. Sitten se kieputteli sitä.
Ja tässä kuvassa on kanadalainen ihminen. Tuon näkösiä ne on.
Soihdut illalla.
Pari yritystä kuvata ilotulituksia.
Terveisiä meiltä täältä Kanadasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
