Me tosiaan mentiin aina töihin vuorovesimuutoksen aikaan ja tuosta aamukuvasta näkee tosi hyvin veden pinnasta, että minkälaiset hirmuiset virtaukset tuolla alueella on. Ei kyllä uskaltais tuonne lähteä veneellä liikkelle.. itse asiassa tuon takia se paikka olikin valittu laivaston tukikohdaksi, kun alueen vedet pitää tietää tarkalleen, jos tuolla haluaa liikkua noiden virtauksin takia ja sitä tietoa ei muille maille paljastettu.
Niin ja laitetaanpa tähän pari kuvaa siitä minkä takia mie itse asiassa Brestissä olin. Me tutkittiin meribasseilla öljyonnettomuuden pitkäaikaisia vaikutuksia kaloihin.
Tuolla viljelytiloissa oli myös merianturoita eli kielikampelia, tosin niillä mie en tutkinu mitään, mut ne on niin veikeän näkösiä otuksia, että oli ihan pakko ottaa kuva myös niistä ;D
Guy, professori, joka johtaa projektia ja jonka tykönä mie asustelin näytti myös yhtenä viikonloppua vähän Brestin lähialueita ja me kierrettiin hänen autollaan ympäri Bretagnea. Alla on kuva Brestistä, joka sijaitsee tuolla sumun takana.
Ensimmäinen välietappi sijaitsi Landerneaussa, joka on tuon lahden, jonka varrella Brestikin sijaitsee, päässä. Heti kun mentiin hieman sisämaahan sodan vaikutukset hävisivät näkyvistä ja kylissä oli aivan ihania vanhoja kivitaloja.
Me myös pysähyttiin muutamassa pikkukylässä esim. Sizunissa ja tuntu, että mitä pienempi kylä, sitä isompi kirkko kylässä on! Tämäkin Sizun on vaan 2000 asukkaan kylä ja keskusta koostu kahdesta pienestä risteävästä kadusta ja sitten siellä on ihan valtavan kokonen kirkko. Suurempi ku esim. Kemissä. Ihme hommaa.. mut semmonen tuo kirkon valta tuolla alueella on joskus ollu..
Tää Bretagnen alue on myös tunne siideristä ja tietenkin meidän piti sitä nauttia. Perinteisesti sitä tarjotaan crepsien eli täytettyjen räiskäleiden kyytipoikana. Ja oli hyvää, niin siideri kuin crepsit :D Noita crepsejä on tosiaan sekä suolaisia että makeita versioita ja täytteitä nykyään on laidasta laitaan, mut perinteisesti suolainen täyte on ollu kananmuna, kinkku ja juustoa. Makeissa lätyissä on puolestaan perinteisesti sokeria ja voita ja satokaudella omenoita. Mut tosiaan nykyään on valittavana täyteitä jättikatkaravuista parman kinkkuun yms..
Me käytiin myös Huelgoatin kylässä, jossa oli aivan mahtavat luontopolut. Tuolla jääkauden vaikutukset maaperään näkyi ihan mahtavina pyöreinä kalliona ja hiidenkirnuina ja erilaisina luolina. Tuolla metsässä kun käveli, niin tuli kyllä mieleen, että olis kuningas Arturin ja Merlinin seikkaluissa, jotka itse asiassa myös sijoittuvat osaksi tälle aluelle :)
Matkan lopulla pysähdyttiin vielä Bretagnen köyhimmille seuduille, jossa maaperä on niin köyhää ettei viljely siellä oikein ota onnistuakseen. Maisemasta tuli ihan mieleen Skotlannin ylängöt :)
Viimeisinä päivinä me tehtiin vielä työretki La Rochelleen, jossa tutkimusporukalla oli kenttäkoealueet.
Kaiken mudassa kahlaamisen ja mittaamisten jälkeen päästiin vielä illalla kiertämään kaupunkia, joka oli oiken kaunis.
Tästä petankkipelistä, joka oli menossa kupunkin puistossa, oli ihan pakko ottaa kuva!! :D
Myös La Rochelle on merikapunki ja että veneet pääsee satamaan siellä on kaksi majakkaa, jotka ohjaa veneliikennettä erityisesti laskuveden aikaan.
Maltan ritareilla oli ollut yksi päämaja tässä kaupungissa.
