Täällä nyt sitä sitten ollaan, Kanada on minun kohdalla taakse jäänyttä elämää... Jatkossa ajattelin ruveta pitämään tätä blogia ulkomaan kielellä, jotta sinne jääneet ystävät pysyvät tapahtumista kärryillä myös.
I'm back in Finland and Canada has been left behind (at least for now). This blog will be written in English in future to compensate the language negligence past years. And to keep up ith my friends who do not understand Finnish.
-Mikko
torstai 22. joulukuuta 2011
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
San Diego (-m)
Morjens,
Vielä ehdin yhden reissun tekemään, kävin morjenstamassa Anttia ja Lauraa San Diegossa. Pikavisiitti, pidennetty viikonloppu. Mielenkiintonen reissu, jänniä juttuja näkyi, kuten kuvista ja videonpätkistä alla näette. Kuvat puhukoot puolestansa. Suosittelen katsomaan lopusta ainakin jouluvalovideot... Jää Laivakankaan ukko toiseksi kapisine joulutuikkuineen.
Miekkavalas rantautuu
Mursu vekkuloi
Maitovalas porhaltaa ohi
Jouluvaloja 1
Jouluvaloja 2
Jouluvaloja 3
Jouluvaloja 4; tällä sankarilla oli oma radiokanava. Piraattiradio, josta se lähetti joulumusiikkia ja valot vilkkuivat musan tahdissa. Musiikki mikä tässä videossa kuuluu, tulee autoradion kautta. Radion kantama oli parin sadan metrin luokkaa.
Vielä ehdin yhden reissun tekemään, kävin morjenstamassa Anttia ja Lauraa San Diegossa. Pikavisiitti, pidennetty viikonloppu. Mielenkiintonen reissu, jänniä juttuja näkyi, kuten kuvista ja videonpätkistä alla näette. Kuvat puhukoot puolestansa. Suosittelen katsomaan lopusta ainakin jouluvalovideot... Jää Laivakankaan ukko toiseksi kapisine joulutuikkuineen.
Urge:ssa oli hyvästi olutvalikoimaa
Miekkavalaiden esitys
Delfiinien ja pallopäävalaiden esitys
Pallopäävalas pomppaa
Elukat roiskii vettä tahallaan, alariveillä kastuminen oli taattu
Esitykseen kuului koulutettuja papukaijoja, jotka tekivät ylilentoja yleisön yli,
sekä vähän isompi "kaija".
Maitovalas (ei tehnyt temppuja)
Jääkarhutkin olivat aika apaattisia San Diegon auringossa
Samoin pingviinit. Ne tosin olivat kylmiössä.
Mursu oli vekkuli elikko, se jauhoi jotain kalanraatoa niinku teinit purkkaa. Silmät sillä tosin oli aika karmean näköset; joskus oon aamuisin peilissä nähnyt jotain samanlaista.
Jouluvaloista ei valokuvat oikein onnistuneet, alla videoissa paremmat näkymät
Näkymää Bernardon kaupunginosan kattojen yllä
Miekkavalas rantautuu
Mursu vekkuloi
Maitovalas porhaltaa ohi
Jouluvaloja 1
Jouluvaloja 2
Jouluvaloja 3
Jouluvaloja 4; tällä sankarilla oli oma radiokanava. Piraattiradio, josta se lähetti joulumusiikkia ja valot vilkkuivat musan tahdissa. Musiikki mikä tässä videossa kuuluu, tulee autoradion kautta. Radion kantama oli parin sadan metrin luokkaa.
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Viimisiä viikkoja viedään (-m)
Moron uskolliset lukijat,
Tämä lokkaus aloittakoon viimeisten viestien sarjan minun Kanadan blogistani. Mulla on tätä juttua kirjottaessa Suomen liput varattuna, enkä niistä tule paluuosuutta käyttämään. Eli kun joulukuun 21. päivä saavun takas Suomeen, niin en ihan heti olekkaan Kanadaan menossa - Katja kyllä. Okra tulee meidän mukana kans Suomeen nyt jouluksi eikä enää lähde lenteleen Kanadaan.
Tähän väliin voisin laittaa yhden jännän jutun Okrasta:
Kertokaas mulle miksi tuo koira syö aina päivällä vaan puolet kupistaan ja sitte yöllä käy tyhjentämässä kipon aamua varten? Nimittäin, tuo määrä minkä se syö, on kutakuinki vakio ja tuo vaihtelu, joka kuvissa näkyy, johtuu minun annostelun epätarkkuudesta. Onko se keksiny, että: "kannattaa jättää ittelle iltapalaa, kun nuo kaks ei anna mitään"? Onko meidän koira yösyöppö? Olenko minä esimerkilläni opettanu meidän koiran yösyöpöksi?
Vastauksia odottaen,
-m
Tämä lokkaus aloittakoon viimeisten viestien sarjan minun Kanadan blogistani. Mulla on tätä juttua kirjottaessa Suomen liput varattuna, enkä niistä tule paluuosuutta käyttämään. Eli kun joulukuun 21. päivä saavun takas Suomeen, niin en ihan heti olekkaan Kanadaan menossa - Katja kyllä. Okra tulee meidän mukana kans Suomeen nyt jouluksi eikä enää lähde lenteleen Kanadaan.
Tähän väliin voisin laittaa yhden jännän jutun Okrasta:
Kahdeksan eri päivän saldo.
Kertokaas mulle miksi tuo koira syö aina päivällä vaan puolet kupistaan ja sitte yöllä käy tyhjentämässä kipon aamua varten? Nimittäin, tuo määrä minkä se syö, on kutakuinki vakio ja tuo vaihtelu, joka kuvissa näkyy, johtuu minun annostelun epätarkkuudesta. Onko se keksiny, että: "kannattaa jättää ittelle iltapalaa, kun nuo kaks ei anna mitään"? Onko meidän koira yösyöppö? Olenko minä esimerkilläni opettanu meidän koiran yösyöpöksi?
Vastauksia odottaen,
-m
torstai 3. marraskuuta 2011
Aloha Hawaii (-m)
ALOHA!
Hawajilta tultiin takas, oli mahtavat kymmenen päivää Mauin saarella. Paljon uitiin, snorklattiin, ajettiin ja maattiin auringossa. Snorklaus on aivan mahtavaa noissa vesissä, suolavedessä kelluu niin helposti ja lämmintä on. Mauin saari on muodoltaan kuin oikealle sojottava kolmio, jonka vasemmassa ylänurkassa on ympyrä, tulivuorisaari. Koko saari ajettiin ympäri autolla kahdessa osassa, ensten iso kolmio, ja sitten pienempi ympyrä. Koillisosat saaresta on rehevää sademetsää kun pasaatituulet tuovat sateet saaren sille reunalle, lounasosa vastaavasti kuivempaa ja suojaisempaa. Me oltiin noiden muotojen yhteyskohdassa eli sateilta suojassa, eli aurinko paistoi suurimman osan ajasta, kun vuoret blokkasivat sadepilvet.
Vedessä oltiin joka päivä paitsi niinä päivinä jolloin kierrettiin saarta. Silloinkin kyllä kastuttiin, joko vesiputouksesta tai "blowholesta", joka oli jännä reikä laavakentässä. Aallot kun löi rantaan, niin siitä reiästä ampui vettä parin kymmenen metrin korkeuteen, niinkuin jostain geysiiristä. Ja sitä tuli aika paljon...
Yhtenä iltana käytiin sitten katsomassa perinteinen Luau-illallisshow: eli se mitä aina telkkarissa on nähty Hawaijista. Tytöt ja pojat tanssii kaislahameissa ja yleisö, leit kaulassa, syö ja juo ja katsoo showta. Hieno esitys, täytyy sanoa. Ja rosvopaistipossu oli hyvää. Siinä tietysti oli semmonen yleisöosuus, jossa lapset kutsuttiin tanssimaan hula-hula-tansseja lavalle, mie aattelin että se on paras hetki käydä vessassa. Mitäs mie nään kun tuun takas! Katja tanssii lavalla! Hieno homma, yhtään kuvaa en ehtiny vaan napata siitä... Show juonnettiin englanniksi ja laulettiin hawaijiksi. Se on hauska kieli, siinä on paljon semmosia sanoja joille löytyy merkitys suomeksi, mm. seuraavaa kuultiin laulettavan: "kala on kuumaa" ja "teevee teevee tökkii tökkii". Muutenkin noita sanoja oli hauska bongailla esim katujen nimistä. Paras tais olla Alamaha-street.
Kämppä meillä oli ihan hyvä. Peruskaksio hyvillä varusteilla. Kylmälaukku, bodysurfing-laudat, lakanat, pyyhkeet, astiat, tiskikoneet, pyykkikoneet, jne. Ja itsevarmoja vieraita, nimittäin useaan otteeseen pulut kävelivät sisään terassin ovesta kattelemaan, että "mitäs täällä tapahtuu?".
Hawajin saarilla ei ole juurikaan villejä nisäkkäitä, alkuperäisiä ei ollenkaan (paitsi lepakot), kaikki on ihmisen mukana, tahallisesti tai tahattomasti, tulleita eläjiä, jotka ovat villiintyneet.
Ja kun turisteja oltiin, niin turistilta piti näyttää: tässä kuva meiksistä Aloha-paita ja olkihattu päällä!
Hawajilta tultiin takas, oli mahtavat kymmenen päivää Mauin saarella. Paljon uitiin, snorklattiin, ajettiin ja maattiin auringossa. Snorklaus on aivan mahtavaa noissa vesissä, suolavedessä kelluu niin helposti ja lämmintä on. Mauin saari on muodoltaan kuin oikealle sojottava kolmio, jonka vasemmassa ylänurkassa on ympyrä, tulivuorisaari. Koko saari ajettiin ympäri autolla kahdessa osassa, ensten iso kolmio, ja sitten pienempi ympyrä. Koillisosat saaresta on rehevää sademetsää kun pasaatituulet tuovat sateet saaren sille reunalle, lounasosa vastaavasti kuivempaa ja suojaisempaa. Me oltiin noiden muotojen yhteyskohdassa eli sateilta suojassa, eli aurinko paistoi suurimman osan ajasta, kun vuoret blokkasivat sadepilvet.
Pakollinen Baywatch-imitaatio
Ennen ja jälkeen kuvat; vaikka naamassa ei niin kovasti väri näykkään, niin toisella puolella ero oliki huomattavasti suurempi, ks. alla.
Snorkkelit me saatiin lainaan Schmidteiltä, joille mie tein sen kaapin. Hyvät vehkeet, lasit, putket ja räpylät. Meillä oli Thaimaan reissulta parin vuoden takaa vedenalaiskuvauskamerapussi (johan on yhdyssanahirviö!) minun kameralle. Muistikortille tallentui paljon koralleja, kaloja, merikilpikonnia ja mustekaloja. Kaikkea ei kuitenkaan sinne päätynyt, esim. se ruskohai, jonka mie näin, mutta Katja ei, ja tietysti kamera oli silloin Katjalla. Voi olla, että kuvauksesta ei välttämättä ois tullu mulla mitään, kun koitin vaan keskittyä olemaan rauhallinen ja huitomatta. Se hai oli noin 8 metrin päässä minusta ja se oli minua isompi. Oli aika jännä kohtaaminen, täytyy sanoa.Ennen ja jälkeen kuvat; vaikka naamassa ei niin kovasti väri näykkään, niin toisella puolella ero oliki huomattavasti suurempi, ks. alla.
Vedenalaisia eläjiä: tuon isohkon kalan nimi tuolla vasemmalla takana hawajin kielellä on kala, englanniksi se oli unicornfish ku sillä oli sarvi ottassa. Liekö niitä tympii niin paljon että ottaan kasvaa...
Tuo värikäs kala taustalla on Hawajin osavaltion tunnuskala, sen nimi on humuhumunukunukuapuaa, suomeksi kiilasäppikala.
Merikilpikonnat oli päiväunilla meren pohjassa. Sitten ne heräsi ja kävi pinnassa haukkaamassa happea ja painu takas pohjalle jatkaan unia.
Vedessä oltiin joka päivä paitsi niinä päivinä jolloin kierrettiin saarta. Silloinkin kyllä kastuttiin, joko vesiputouksesta tai "blowholesta", joka oli jännä reikä laavakentässä. Aallot kun löi rantaan, niin siitä reiästä ampui vettä parin kymmenen metrin korkeuteen, niinkuin jostain geysiiristä. Ja sitä tuli aika paljon...
Blowhole-video.
Meri on syövyttäny yhen pikkuosan saaresta niin että sitä sanottiin "acid war-zoneksi". Ja ne kivet näytti kyllä siltä niinku ne ois hapolla poltettu.
Banianviikuna. Se kasvattaa oksistaan ilmajuuria, jotka vanhemmiten paksunee niinkuin uusiksi rungoiksi.
Saari kun on tuliperäinen, niin siellä on monen väristä hiekkaa tarjolla. Me käytiin biitseillä, jotka olivat tietysti hiekan värisiä, korallipohjaisia, sitten nähtiin täysin mustasta hiekasta koostuva ranta, sekä tummanpunainen ranta. Mahtavan näköisiä. Auringonlaskut olivat mahtavan näköisiä, kun lokoilubiitsit olivat yleensä länteen päin, niin rannalta näki laskut nätisti. Auringonnousu piti käydä katsomassa Haleakala-tulivuorella, 3km korkeudessa.Yhtenä iltana käytiin sitten katsomassa perinteinen Luau-illallisshow: eli se mitä aina telkkarissa on nähty Hawaijista. Tytöt ja pojat tanssii kaislahameissa ja yleisö, leit kaulassa, syö ja juo ja katsoo showta. Hieno esitys, täytyy sanoa. Ja rosvopaistipossu oli hyvää. Siinä tietysti oli semmonen yleisöosuus, jossa lapset kutsuttiin tanssimaan hula-hula-tansseja lavalle, mie aattelin että se on paras hetki käydä vessassa. Mitäs mie nään kun tuun takas! Katja tanssii lavalla! Hieno homma, yhtään kuvaa en ehtiny vaan napata siitä... Show juonnettiin englanniksi ja laulettiin hawaijiksi. Se on hauska kieli, siinä on paljon semmosia sanoja joille löytyy merkitys suomeksi, mm. seuraavaa kuultiin laulettavan: "kala on kuumaa" ja "teevee teevee tökkii tökkii". Muutenkin noita sanoja oli hauska bongailla esim katujen nimistä. Paras tais olla Alamaha-street.
Kämppä meillä oli ihan hyvä. Peruskaksio hyvillä varusteilla. Kylmälaukku, bodysurfing-laudat, lakanat, pyyhkeet, astiat, tiskikoneet, pyykkikoneet, jne. Ja itsevarmoja vieraita, nimittäin useaan otteeseen pulut kävelivät sisään terassin ovesta kattelemaan, että "mitäs täällä tapahtuu?".
Hawajin saarilla ei ole juurikaan villejä nisäkkäitä, alkuperäisiä ei ollenkaan (paitsi lepakot), kaikki on ihmisen mukana, tahallisesti tai tahattomasti, tulleita eläjiä, jotka ovat villiintyneet.
Intianpikkumangusti. Alunperin tuotu saarelle tappamaan rottia, jotka hävittivät sokeriruokosatoja. Yllättäen juoni ei toiminutkaan ja mangustit rupesivat lahtaamaan saaren lintukantoja.
Ja kun turisteja oltiin, niin turistilta piti näyttää: tässä kuva meiksistä Aloha-paita ja olkihattu päällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)