Kiitos Anna, Vimal ja Pete

Käytiin syömässä viime viikonloppuna lahjakortti, joka saatiin jouluna minun veljeltä, siskolta ja sen tulevalta mieheltä. Hyvää oli, kiitos teille kaikille. Anna, Pete & Vimal, thank you! The gift card you gave us turned out to be an extremely delicious present. Cheers!

Ennen syömistä oli kuitenki tarkotus käydä Vancouverin akvaariossa Stanley Parkissa. Vaan paskat, toistasadan metrin jonot sinne, niin ei huvittanu jäädä jonottamaan tuntia tai kahta. Käveleskeltiin sitten kaupungilla muutama tunti. Nälkä kasvoi kävellessä niin, että ihan tuskanen olo oli ku päästiin sitten ravintolaan.

Stanley Parkin rantakatu

Coal Harbour

Coal Harbour

Leivät katosi pöydästä samantien ku päästiin raflaan istumaan. Kolme kertaa ne toi niitä lisää ennenku näläkä väheni niin, että saattoi selkeästi ajatella... Alkuruuaksi Katjalle tuli meren eläviä, mulle tuli possun poskista paistettu ja leivitetty pihvi. Nam. Pihvi alkuruuaksi ei ole ollenkaan huono veto, jos on kiljuva nälkä. Se näytti päällisin puolin wieninleikkeeltä, mutta maistui paljon paremmalle. Rasvasempi ja pehmeämpi ja suussasulavampi.

Katjan merellinen alkuruoka. Hummerikeittoa snapsilasissa, lohirullia ja rapupulla.

Ravintola oli hieno paikka.

Avokeittiöt ja kaikki... ne kai on nykyään muotia.

Ruokaa odotellessa laskeskeltiin viinipulloja.

Pääruoka olikin sitten jättipotti: Kobe-tyylistä härän kylkeä! Ja paljon! Eka kerran tällaisessa fine dining-paikassa saa ruokaa niin, että nälkä lähtee, ettei tartte lähteä kotiin nakkarin kautta.

Johan käänty suupielet lokikirjailijallaki ylöspäin ku sai kylkipalan nenän eteen nokittavaksi.

Tuo kylki oli niin mureaa, ettei sille tuotu edes pihviveistä! Eik se sitä olis tarttenukkaan; ku haarukalla pyyhkäsi kyljen reunaa, niin lihasäikeet irtosi nätteinä pikku kimppuina, niinku ne ois ollu pinottu siihen lautaselle! En oo koskaan syöny niin mureaa lihaa. Eikä ollu Katjakaan, me kumpiki tilattiin sama annos.

Katjan jälkiruoka, Bailey's creme brulee.

Katja otti sittne ihan virallisen jälkiruuan, creme bruleen, ja mie otin 15vuotiaan Matusalem-rommin. Se oli hyvää, vaikka sitä vaan pikku tippa tuliki...

Todistusaineistoa.

Niinjoo, meinasin laittaa kuvia tänne ku puukot on valmiina. Tuossa nyt on pari harjotuskappaletta. Toisella on tylsähkö nahkatuppi, parempaanki pystyn, kuhan vaan viittin. Tuo puutuppi (vaahteraa) oli kans ihan mielenkiintonen tehhä, siinäki on vielä parantamisen varaa. Kahvat on siis puuta, vaaleat osat alppiruusua ja tummat mahonkia. Terät ostettuja.

Vasemmalla eka puukkoviritys ikinä, oikeanpuoleinen onnistu vähän paremmin ja istuu käteen mukavammin. Joskus kuulin jonku puukotekijän sanoneen, että kahvan pitää tuntua sitten kädessä siltä niinku ittestään kiinni pitelis...