Eipä ookkaan tullu hetkeen naputeltua tänne mitään. Ihmeitä (töitä) ei edelleenkään kuulu, mutta jotain kumminkin. Kaveripariskunta on tulossa käymään täällä ens viikolla, vanha DT:n työkaveri. Mukava päästä turinoimaan vaihteeksi suomea kaljatuopin äärellä. Yleensä sitä on ollu vaan hiljaa. Tai ainaki tässä nämä pari viimistä viikkoa. Okralle vaan oon jutellu ku Katja oli reisun päällä.
Hanne antoi taas kontraktin; siitä on näköjään tulossa meikäläisen työttömyyskassa. Nyt sille pitää rakentaa ruusuportti. Siis puinen portti, johon kesällä sitten ruusut kasvaa. Mikäpä siinä, minä kyllä teen. Tommoset onki helppoja, ku ei tartte niitä yksityiskohtia nyrsiä noin millimetrin osien tarkkuudella, niinku vaikka tuossa naulakossa. Pihta on halpaa puutavaraa, siitä se portti on helppo ruuvailla kasaan.
Vaakaosat ovat punatammea, delfiinit koivua ja kulmaosat ja tapit jotain tuntematonta havupuuta; tuijaa tai jotain paikallista kuusta. Mukavat värivaihtelut siinä silti on. (Pihtaa se ei oo, sen oon jo oppinu tuntemaan.) Pihta on niinku oikein höttöstä, kevyttä ja pihkasta mäntyä ja vähän punertavaa.
Delfiinit on uritettu kaivertimilla ja juotoskolvilla poltettu, kun ei mulla sen prameampaa työkalua siihen ollut (eli poltinkynää). Nuo tapit pitänee varmaan vaihtaa jossain ajassa, kun tuo puu on sen verran pehmosta ja heikkoa.Aattelin, että tekasen yhen tuommosen naulakon vielä lisää ja laitan sen sitten nettiin myyntiin, kun oon saanu nää varmemmin tuottavat kontraktit suoritettua. Katotaan miten sille sitten tulee käymään. Jos vaikka niihin loihtis delfiinien tilalle jotain miekkavalaita, niitä kun tuo selänne tuossa "ihan kuhisee". Ehkä ne kanukit tykkäis niistä paremmin?
Tuosta punatammesta; tuon kappaleen sain synttärilahjana rakkaalta avokiltani, ihan sydänveriä vuodattavaan hintaan, kun sen hintalapun näkemistä ei pystyny välttämään. Noh, sillon syssymmällä, ku tein sen vessan tuulettimen röörityksen, niin siihen mie sain lainattua 10cm rasiaporaa ja tehokasta akkuväännintä Hanneloren kaverilta, Billiltä. Bill kertoi mulle tuossa viime viikolla sitten, että tuo punatammi kasvaa USAn itäosissa ihan riesaksi asti, ne tekee niistä mm. trukkilavoja! TAMMESTA! Hemmetti. No, onneks jatkoin juttua Billin kans aiheesta, niin se sitten viime viikonloppuna toiki mulle pari kappaletta tuumasia, trukkilavoista purettuja punatammilautoja. Että eiköhän neki jossain vekottimessa jossain ajassa tule olemaan, kuhan vaan poistan niistä enste naulat ja höylään pinnat sileiksi. Sikäls ku mie tiijän, niin tammia on ainaki punasta ja valkosta ja noista se valkonen on sitä laadukkaampaa. Ja ne molemmat on erilaista ku eurooppalainen tammi, jota Suomessa käytetään esmes parketeissa ja on ruskeaa.
Tässä ollaan Katjan kanssa kovasti mietitty tämän meidän sillipurkkiolohuoneen sohvajärjestystä. Tää keittiö/olkkari ku on ihan oikea tilaihme. Tuo alkuperänen sohva on semmonen, että siinä on vain yksi mukava asento, istuminen selkä suorana. Ei niskatukea, ei mahollisuutta löhötä pitkin pituuttaan, rautatanko kulkee keskellä sohvaa varmistaen ryhdikkään istuma-asennon, vähän niinku ralliautojen kuppi-istuimet. (Hanne varmaan saanu sen jostain SS-jugendin koulutustarvikkeiden ylijäämähuutokaupasta...) Eilen kävin sitten ostamassa 46cm paksun ilmapatjan, jonka voi avata tarvittaessa kahdeksi 23cm patjaksi. Nyt se kuitenkin näyttää siltä, että siitä tais tulla meidän olohuoneen uus sohva ja nykynen saa komennuksen autotalliin, kokonaisena tai osina. Ilmapatja ku on korkeampi ku tuo Hannen parijakkara ja huomattavasti miellyttävämpi. Tyynyjä siihen vaan pitää järjestää lisää.
Ja tässäpä meidän uusi sohva tyynyineen (joku vietti päivän ompelemalla noita tyynynpäällisiä ja sisätyynyjä.. (-K)Näin taas täällä,
-m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti