Päivityksiä (-K)

Mikko laittoi mulle ukaasin, että lisää kirjoituksia ei tule ennen kuin miekin kirjoitan jotain täällä, joten aloin tässä vapaapäivän kunniaksi käymään läpi vähän kuvia, että mitä kaikkea sitä tässä onkaan tullu hommailtua.

Tuossa keveempänä käytiin labraporukan kanssa konferenssissa Ottawassa. Kyse oli kanadalaisten eläintieteilijöiden konferenssista ja paikalla oli noin 300 henkeä pitämässä luentoja ja esittämässä postereita tutkimuksistaan. Mukavan rentoa porukkaa nämä kanukit on ja siellä suurin piirtein kaikki taisi tuntea toisensa, joten tunnelma oli kuin isossa luokkakokouksessa eikä oikein mitään hirmuisia suorituspaineita ollu kellään, ku esittää työnsä kavereille. Viimeisenä aamupäivänä mulla oli muutama tunti aikaa kiertää tätä Kanadan pääkaupunkia turisteeraamassa kameran kanssa. Pieneltä kaupunki tuntui tähän Vankkuriin verrattuna, vaikka sielläkin asukkaita on sen 800 000 immeistä!

Meidän yliopiston porukkaa

Zoe, mie, Matt ja meidän proffa Tony

Ottawan läpi virtaa kaksi jokea; Ottawa- ja Rideaujoet. Niistä on johdettu kanavia kaupungin halki niin, että kanavien pinnat ovat melkein katutasolla. Talvella koko kaupungin halki kulkeekin luisteluradat!

Parlamenttitalo

Parlamenttitalo julkisivun puolelta

Met saatiin houkuteltua Hanne meidän kans tuossa kesäkuussa kerkkäretkelle, ku oltiin sille talven mittaan joutettu kerkkäteetä rommin kera ;) Sehän on niin innoisaan siitä juomasta, joten mielellään lähti kerkkiä poimimaan. Mentiin käymään Länsi-Vankkurissa olevassa majakkapuistossa. Jylhät oli maisemat siellä ja tosi mukava piknikpaikka. Kerkkiäkin saatiin ihan kivasti, tosin ei nuo jättipihtan kerkät ole ihan yhtä hyviä kuin kuusen, mutta menettelee ja saatiin talven varalle 6 purkkia siirappia. Mutusteltiin Hannen kans suut irvessä siellä mettässä kerkkiä, että onko nää hyviä vai ei. Hanne vaan meinas, että mettälle maistuu. ;)

Kerkänpoimijat

Ja pitäähän majakkapuistossa majakkakin olla

Juhannuksena käytiin ”perinteisesti” tuolla skandinaavien juhannusjuhlilla Burnabyssä. Kokko tosin missattiin tänä vuonna, mutta juhannussalko oli pystyssä ja mie sain halstrattua lohta. Eihän se juhannus oo mitään ilman lohta! Tänä vuonna ne järkkäsi siellä myös eukonkantokisat! Mie koitin ja koitin houkutella Mikkoa mukaan, mut se vaan meinas, että olis pitäny treenata etukäteen, että ittensähän tuossa hommassa vaan reväyttää ja jos kisa on kyseessä, niin sitten mennään verenmaku suussa, joten ilman harjottelua ei tuu mitään! No kyllä se sitten lupas, että mennään Sonkajärvelle kisoihin ku Suomeen päästään! ;)

Tuota mekin sitten harrastetaan Sonkajärvellä! ;)

No tuosta hyvästä mie raahasin Mikon kuntorääkkiin viime viikonloppuna! Kiikuttiin nimittäin läheisen vuoren huipulle! Grouse grind on tuo reitti nimeltään. Matkaa tuolla ei oo ku 2,9 kilsaa ja bussilla päästiin 274 metriin, mutta huippu oli 1127 metrissä, eli pystysuoraa nousua tuli 853 metriä. Sinikulmana laskettuna keskimääräinen nousukulma oli siis 17 astetta! Se oli kyllä niinku olis kulkenu portaita ylös 3 kilsaa! Suosittu reitti tuo kuiteski on, ku noin 100 000 ihmistä sen kulkee vuosittain ja jotkut käy siellä nostamassa kuntoa viikottain. Ennätysaika tuon kiikkumiseen on vähän reilu 23 minsaa, meillä meni noin tunti ja 20 minsaa. Ja silti tuntu puolessa välissä, että tännehän kuolee! ;)

Piti ottaa kuva ennen nousua ;)

Lähtöaika

3/4 takana ja kuolema lähellä!

Perillä!!!!

Väsyneet mutta onnelliset (tai ainakin mie olin, Mikko tais kirota miut, että mihin kaikkeen sitä häätyykin alkaa! ;D )

Palkittiin sitten ittemme majavan hännillä

Alhaalla näkyy lähtöpaikka, kuvasta ei varmaan saa kovin hyvää kuvaa, mutta jyrkkä oli rinne.

Okralta ja meiltä terkut kaikille!!