Tänään oli täällä kuuma päivä joten vietimme sen sitten rannalla, Spanish Bankseilla. Vancouver oli rankattu jossain suomen iltapäivälehtien sivuilla mailman kymmenenneksi parhaaksi rantakaupungiksi, ja täytyy sanoa, ettei juttu ihan tuulesta temmattu ole. Täällä on useita pitkiä rantoja, joista suurin osa on meistä vain muutaman kilsan päässä. Kitsilano Beach, Spanish Banks, Jericho Beach ja English Bay Beach ovat lienee suurimmat ja suosituimmat. Hienoja ja hyviä rantoja ovat, fasiliteetit kunnossa ja poikamiehille olisi silmänruokaa, minähän en sellaiseen tirkistelyyn sorru...
Tänään oli laskuveden aika. Vettä sai siis etsiä melko kaukaa mereltä, olo ol ihan niinku Nallikarissa. Kylymää vettä ja kaukana. Maisemat vaan ei ollu niinku Nalskussa, vuoret siinti taustalla ja puolentusinaa helevetin isoa tankkeria odotteli (uppoamistaan?) näkyvissä.
Kuuma päivä kun oli, niin käytiin sitten talviturkki heittämässä pois, koko konkkaronkka. Alla kuvia.
Ja, meidän jo periviholliseksi muodostunut haisunäätä näytti "rumaa" naamaansa jälleen kerran. Oltiin taas äskön lähössä iltalenkille ja Okkeri päästettiin tuohon portin taakse oottaan lähtöä ku se rupesi siinä inumaan ja vinkumaan. Melekein jo arvattiinki mistä oli kyse. Katja sen haisulin jo bongaski ennenkuin Okra ehti livahtaa karkuun, joten hajuhaitoilta vältyttiin tällä kertaa. Mie nappasin kameran ja jahtasin haisulia tuohon naapurin pihalle. Alla otokset siitäkin otuksesta. Hauskan olonen pikkuveijari se on, niin kauan kuin ei rupea haisemaan. Eli jonkinlainen hengenheimolainen siis meikälle...
Kaupungin silhuetti Spansih Bankseilta nähtynä. Tämä kohta rannasta oli kivikkoista, koska tänne sai tulla koirien kanssa. Kaikki oikeat biitsit oli koirilta kiellettyjä.
Okra vaikuttaa edelleen yhtä innokkaalta uimaan, kuin aina ennenkin.
Märkää on.
Uninen koira rannalla.
Uudestaan uimaan ennen paikanvaihtoa. "Uitko, vai itketkö ja uitko?"
Hyvinhän se uinti (lue: kahlaaminen) Okralla meni, samalla pestiin vähän skunkin hajuja pois naamasta...
Se kuuluisa uitettu koira.
Väsynyt koira.
Kato nyt Niina, kyllä se haisuli on hengissä.
Elikko ei oikein välittänyt kuvaamisesta. Se kuopi maata samalla tavalla ku sonnit vihoissaan ja pyöriskeli ja persettä näytti... Ego on kyllä pikku elukalla kohillaan, täytyy sanoa. Pidin huolta, että turvallinen "hajurako" säilyi kuvatessani sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti