Haisunäädän toinen tuleminen (-m)

Moro,

Iltalenkiltä tultiin tuossa parisen tuntia sitten, niin eiköhän haisunäätä taas vaaninu meitä tuossa tien risteyksessä. Tämä oli semmonen melko pieni, oravan ja kissan väliltä. Siinä se kyyläsi kivien päällä, makaavassa vaanimmisasennossa. Liekkö aatellu meistä illallista tai jotain. Okrahan sen tietysti bongasi kanssa. Ja paineli sen perään. Muutaman pihan läpi se ajatti haisulia, kunnes ne pysähtyi yhelle pihalle. Pimeää oli, niin me ei nähty mitä siellä tapahtu, ku ärinää kuulu, mutta arvattiin sitten. Ja haistettiin.

Vielä siinä vaiheessa nauratti, kun Okra oli kauempana, eikä haju ollu kovin voimakas, vaan ku tuo tuli lähemmäs pärskien ja aivastellen, niin kyllä itekki piti vähän nokkaa nyrpistää. Aika paskalle kyllä ne elikot haisee, jonkin kilokaupalla tuoretta valkosipulia ja permanenttiainetta syöneen ketun hengitys vois haista tuommoselle. Paha haju se kerta kaikkiaan on.

Katja sai kunnan pestä koiran, kun se päästi Okkerin irtikki. Koira pestiin saippualla ja samppoolla useampaan otteeseen, sitten pestiin lattiat ja seinät etikalla ja pesuaineella ja sitten pestiin vielä koira etikalla. Nyt Okra sai ulkokomennuksen ja se miettii tuolla kasvihuoneessa, että mitä pahaa sitä on tullu tehtyä ku ulkoruokintaan joutui... Saa nähdä kuinka pitkäksi ajaksi tuo komento tuli... Tuossa se koittaa napittaa lasioven takana, että "etkö päästäis sisään?"...

Ens kerralla ollaan viisaampia ja otetaan koira kiinni, eikä päästetä sitä haisunäätien perään. Oravien ja pesukarhujen perään kyllä. Että näin tällä kertaa.