Väliaikainen leski (-m)

Tämmöinen tuli minusta. Katja otti ja lähti nyt itärannikolle, St. Andrewsiin työkeikalle kahdeksi ja puoleksi viikoksi, tulee takas 20. päivä. Me ollaan täällä Okkerin kanssa kahdestaan, nukutaan pitkään, syödään milloin on nälkä ja askarrellaan tallissa pitkin päivää ja iltaa.

Uusivuosi tuli ja meni. Jännä homma, kaupunki ja asukkaat eivät ampuneet juuri ollenkaan raketteja; yhtään ei nähty, pari pamausta kuultiin. Oli ihan outoa. Katja oli jutellu toissapäivänä sitten joidenkin natiivien kanssa ja ne oli kertonu, että ei täällä ole ollu tapana ampua raketteja tai paukutella ollenkaan; vasta viime vuosina on vähän alkanu tulemaan sellaista. Ne vissin vaan laskee countdownia. Tinanvalamistakaan eivät tunne. Eivät varmaan ees ryyppää.

Me käytiin siinä vuoden vaihtumisen aikana kävelemässä kylällä, eikä siellä näkyny ristin sieluakaan! Ei ihmisiä kadulla, kodeissa pääosin pimeää, jos oli valot päällä, niin ketään ei kuiteskaan näkyny hillumassa millään tavalla. Käytiin sitten tuopposella tuossa Dunbarin baarissa, The Dunbarissa, niin meidän lisäksi siellä oli n. 8 muuta ihmistä, kaikki melkein vesiselvinä. Siis milläs planeetalla sitä taas ollaan?

Sanokaa mitä sanotta, mutta mie mieluummin viettäsin uudenvuoden räjäytellen juttuja ilmaan, ku ihan täydessä hiljaisuudessa. Jotku Suomessa valittaa, "ku uutenavuotena ei saa olla rauhassa ollenkaan, jytinää kuuluu koko päivän, jne jne vali valia". Tulkaa tänne, niin ei raketit häiritte! Pitää kyllä järjestää ens uusivuosi jonnekki, jossa jysähtelee, eihän tämmösestä mitään tuu...

Näin kertoo nimimerkki Pamauksiin pettynyt.