Kahden Vuoden Kakku: Missäs Katja luuraa...

Saint Andrewssapa hyvinkin. Eli oon 2,5 viikon työmatkalla ihan toisella puolella Kanadaa. Täällä nää välimatkat kalanviljelyslaitokselle on hieman erilaisia kuin Suomessa! Taivalkoskelle tai Paltamoon oli paljon helpompi mennä!! ;) Ja melkonen menomatka se olikin tänne! En oo koskaan istunu niin pienessä lentokoneessa, kuin millä tänne tultiin tuo loppumatka (lensin ensteks normikokosella koneella Ottawaan ja sieltä sitten tuolla kirpulla Frederictoniin, joka on 2 tunnin ajomatkan päässä St. Andrewsta). Siinä koneessa oli vain 37 paikkaa, penkkejä 9:ssä rivissä! Ja melkosta höykyytystä ja meteliä toi kone pitikin! Hyvä, että päästiin ehjinä perille!

Mie oon tuon A:n kohdalla

Tuossa mennä viikolla oli CBC:n uutisiin asti päässy meidän yliopiston pikkujouluissa sketsinä ollut blogijuttu. Melkoista mylläkää meinaavat sen osalta nostaa, saa nähä mihin se johtaa. Joka tapauksessa tämä professori Rosie Redfield, joka blogia omista tutkimuksista kirjoittelee, oli saanut sivustoilleen yli 100 000 kävijää! Hänen tutkimuksensa liittyvät bakteereihin ja hän kommentoi kovin sanoin blogissaan Suomessakin iltalehdissä ollutta juttua NASAn arveluttavista bakteerilöydöksistä, joka oli julkastu Science Magazinessä. Eihän siinä muuten mitään, mutta juuri tuon kommentointinsa takia Rosien sivuilla oli yhtäkkiä hirmuinen tunku, vaikka aiemmin blogia oli lukenut vain kourallinen ihmisiä. Nyt tästä aletaankin nostaa sitten isompaa juttua, että pitäisikö tutkijoiden alkaa yleisemminkin kirjoitella tuloksistaan/kommenteitaan blogeihin yms. paikkoihin, joissa ne olisivat julkisesti nähtävillä ja muidenkin kuin reviewereiden arvosteltavana. Tuossapa linkki juttuun kiinnostuneille: http://www.cbc.ca/technology/story/2011/01/03/vp-strauss-science-stories-of-year-rosie-redfield.html

joten ei muuta kuin Oulun el.fys jaokselle blogia perustamaan!! Ja mieki nyt sitten tän innoittamana laitan vähän selitystä, että mitä mie täällä oikein äherrän! Eli meillä on täällä lohenpoikasia 40 eri Atlantin lohen perheestä ja koitetaan tutkia, että onko perheiden välillä eroja lämpötilan ja stressin (nimenomaan kalojen kuljetusstressin) sietokyvyssä kuin myös sietääkö jotkin perheet paremmin vähähappisia oloja. Nyt ollaan jo tuo lämpötilansietokyky saatu testattua ja eroja näyttäisi olevan!!! Meillä on tarkoitus ottaa noista kaloista muutamia kudosnäytteitä ja tutkia sitten, kun palataan UBC:lle, että mitkä tekijät siinä voisi olla takana, että toiset kestää paremmin kuin toiset. Ja mikä vielä on mielenkiintoista niin se, että näiden perheiden geenistöä on kartoitettu 6000 geenin osalta, ja nyt sitten, kun viedään nämä tulokset mukana yliopistolle, niin projektin toiset jäsenet koittavat alkaa linkittämään näitä meidän löytämiä eroja mahdollisiin eroihin geeneissä. Lopullisena tarkoituksena olisi löytää geenimarkkeri/markkereita, joita voitaisiin käyttää tulevaisuudessa hyväksi, kun valitaan, että mitä kaloja kannattaa risteyttää keskenään, jotta jälkeläisten sietokyvyt paranee. Saapi nähä… Tuossapa pari kuvaa meidän hommista. Melkoinen mörskä tuo on ja purku-uhan alla, katosta tippuilee ruostetta meidän kala-altaisiin… Tulee haikeana ikävä Taivalkoskelle!

Rush mittaamassa kaloja

Viljelylaitos. Tuolla toisella rannalla on USA.

No mutta on tässä kuiteskin jo joku kerta keretty kylälläkin käymään. Tää paikka on perustettu 1783 ja osa kylän taloista on ihan alkuperäisiä! Tosi hienon näkösiä! Monissa taloissa on käytetty päreitä ulkoseiniin ja tapa on täällä pysynyt edelleen voimissaan, esim. tuon työpaikan päärakennuksen ulkoseiniin on vasta uusittu päreet. Muuten tää on tosi hiljainen paikka ainakin näin talvella, monet paikat on kiinni. Mut ilmeisesti kesällä täällä on paljon turisteja paikan historiallisen taustan takia kuin myös sijainin (USAhan on tuon niemen poikki vain 5 kilsaa) takia.