Asukkaita täällä on noin 1800, mutta väkimäärä lisääntyy hurjasti aina kesäkuukausiksi turistien takia. Tosiaan moni turistikohde ei oo nyt auki, mutta muutamaan kuiteskin satuttiin törmäämään. No en tiiä voiko tätä ekaa sanoa turistikohteeksi, mutta tällä alueella on yksi maailman korkeimmista vuorovesimuutoksista, veden korkeus muuttuu paikoin peräti 16 metriä kahdesti päivän aikana! Jos ois aikaa ja ei ois näin hirveän kylmä, niin vois vain viettää päivän rannalla katselemassa veden korkeuden muutoksia ja pyydystää vilistäviä rapuja vourovesilammikoista…
Kaikki musta näissä kuvissa on veden peitossa nousuveden aikana.
Tuossa työpaikan lähettyvillä on ” War of 1812 Blockhouse”. En oikein tiiä mikä sen virallinen suomennos on, joku viisaampi voi laittaa kommenttia, mut kaippa se on jonkin sorttinen puollustuslinnake. Tämä nimenomainen blockhouse on ainoa ehjänä säilynyt linnake USAn ja Brittien välisestä sodasta vuosilta 1812-1815. Se on listattu yhdeksi Kanadan 70:stä tärkeimmästä kansallisesta historiakohteesta.
Muutama muukin vastaavan tyyppinen historiallinen kohde kylältä löytyy, mut ainoastaa tuo blockhouse ja St. Croix Island päästiin tällä reissulla näkemään. Tällä St. Croix:n saarella on ihan mielenkiintoinen historia. Ilmeisesti jotkin raskalaiset tutkimusmatkailijat yrittivät pystyttää asutusta ks. saarelle vuonna 1604. Kuitenkin seuraava talvi oli niin järkyttävän kylmä ja rankka, että puolet miehistä kuoli keripukkiin yms. tauteihin ja koko projekti hylättiin siihen ja loput miehistä lähti, viisasta kyllä, lämpimämmille maille. Ja mekin päästiin kokemaan, että mitä se talvi mahtoi silloin olla. Tarettiin jousta autosta ottamaan kuva paikasta ja palattiin kahen sekunnin päästä takas autoon, niin järkyttävä tuuli ja kylmyys oli sillä paikalla! Ja mun piti vielä työntää meidän autokin liikkeelle, kun kurjat kesärenkaat ei pitäneet jäisellä parkkipaikalla!
Tuo saari tuolla keskellä jokea on Saint Croix
Se vähä mitä on jäljellä rakennuksista, joita pystyttivät saarelle.
Tää St. Andrews on ollu myös aika tärkeä satamapaikka ja 1800-luvun alkupuolella maahanmuutajia tuli paikkakunnalle varsinkin Irlannista. Virallisen laskelman mukaan 1850-luvulla yli 50% kylän asukkaista oli irlantilaisia!! Ja tänne on pystytetty heidän muistoksi kelttiläinen risti. Tuossa kylällä on myös muutamia seinämaalauksia kyseiseltä aikakaudelta. Esim. rautakaupan seinallä oleva kuva kuvaa St. Andrewta vuodelta 1907. Tällä paikkakunnalla on ilmeisesti tosi paljon taiteilijoita (tai taiteiljat valtaa paikan kesäisin) ja taidegallerioita tuntuu olevan vieri vieressä. Pitää kyllä käydä keväällä tutustumassa niihin, kun meidän seuraava retki tänne suuntautuu.
Maisema nähtynä ristiltä itäänpäin.
Niin kuin varmaan on jo käyny selväksi ;) niin tää paikka tosiaan houkuttaa turisteja, ja se tuntuu olleen teemana jo 1800-luvulta lähtien. Me nimittäin käytiin juhlistamassa viime viikolla tutkimusten puoliväliä hotelliravintolassa (Fairmont Algonquin Resort), joka on houkuttanut turisteja paikkakunnalle jo vuodesta 1889! Tuossa hotellissa tuntui siltä, että voisi palata 1900-luvun alkupuolelle ja kulkea sifonkileningissä, auringonvarjo käsivarrella keikkuen, herrojen poltellessa sikaria salongissa, puutarhaan verannalle lueskelemaan romaania auringonvarjon alle ja unohtua sinne päiväksi.. huokaus! Oispa kesä.. eikä hirmuinen lumimyrsky niin kuin oli sinä iltana kun tuolla käytiin syömässä, siks nuo kaks ensimmäistä kuvaa hotellista on netistä, eikä mun omia. Hotelli on tudor-tyylinen linna, ja alkujaan siinä oli 80 huonetta, joissa jokaisessa oli oma takkansa! Hinnaksi yhdelle yölle siihen aikaan tuli 3-5 dollaria. Se mikä paikkakunnalle ihmisiä siihen aikaan huokutti oli kuitenkin hotellissa oleva kaiken parantava suolavesikylpylä. Vieraat nauttivat siihen aikaan terapeuttisista kylvyistä ammeissa, joissa oli neljä hanaa; kaksi makealle vedelle ja kaksi suolaiselle. Jos joku muu minun lisäkseni on lukenut Jane Austenin romaaneja, voi kyllä kuvitella miten siihen aikaan täällä elettiin, turisteja houkuteltiin paikkakunnalle puhtaalla raikkaalla meri-ilmastolla ja paikallisella Samson lähteellä, jolla kuviteltiin olevan parantavia vaikutuksia, näiden parantavien merikylpyjen lisäksi. Ja kylläpä siinä on onnistuttukin. Hotellin vieraisiin lukeutuu muun muassa Sir John A. Macdonald (Kanadan ensimmäinen pääministeri), Bill Cosby, Theodore Roosevelt ja Lady Diana.
Ankkaa appelsiinikastikkeella
No tää meidän kämppä ei paljoa kalpene tuolle hotellille!! ;) Asutaan tallin ylisillä! No ei tää enää mikään talli oon, mut eipä kyl paljon muutakaan. Varastoksi vois paremminkin sanoa! Munkin makuuhuone on tännä jos jonkin sorttista rojua. No mut parempi, että on edes joku katto pään päällä ja paikka, jossa laittaa ruokaa. Huomenna olis viimeinen päivä töissä ja torstaina lähetään takas Vancouveriin, alkaa olla jo hirmu ikävä kotiin..
Talli ja "huonosti kengitetty hevonen" sen eessä
Keittiö+olohuone (ja kyllä näet ihan oikein, meidän olohuoneseen on varastoitu pyörä tai oikeestaan kaks pyörää!!)
Tämän romun keskellä meikä öitänsä viettää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti