Ne karhut ovat tosiaan tehneet pesänsä tuohon aidan takana olevan puutarhavajan katolle. Jännää, että ne katolle pesivät. Sieltä ne möllistelee, ku tuolla takapihalla käy. Hanne oli hommannu loukun niitä varten ja pyysi minua virittään sen. Siellä se nyt on pyynnissä, kalaa sisällä. Kuulemma kissanruokakin olis niitten herkkua. Saapa nähdä miten käy, saako Hannelore ittelleen pesukarhupuuhkan...
Työrintamalla edelleen rauhallista, pari mielenkiintoista paikkaa on hakusessa, saas nähdä, miten niidenkin kanssa käy. Katjalla tuntuu töitä piisaavan; välistä on pitkiä päiviä ja viime sunnuntai meni töiden parissa. Sen työkaverilla menee kyllä vielä heikommin, se joutuu joskus tulemaan jo neljältä lämmittään niiden kala-altaita ja se joutuu siellä mittailemaan Katjan kanssa hela päivän. Eipä käy kyllä sitä kateeksi.
Marjat täällä ovat kypsyneet, tai johan niitä on pitkin kesää ollu kystänä, mutta nyt alko tuleen karhunvatukoita. Aika pirun hyviä marjoja ovat, sanon. Katja aikoi laittaa niistä vähän kuvia.
Tämän viikon täällä on maalarit tolskanneet talon maalauksen kanssa. Aamu-unien laatu on ollut mulla vähän niin ja näin, ku ovat saattaneet ruveta kolisteleen ikkunan takana jo ennen puolta päivää...
Paino on mulla varmaankin laskenu, vaakaa meillä ei ole, mutta mittanauha osoittaa jo kohta huolestuttavia lukemia: pitää varmaan ruveta ihan tosissaan panemaan taas olutta, jottei tässä ihan riisitautiseksi luulla. Jotain ravitsevaa stouttia vois taas tehhä, nam. Alla on todistusaineistoa, jota jo joskus lupailinkin.
Mun maha, niin kalliisti investoitu ja ylläpidetty, alkaa osoittaan hupenemisen merkkejä.
Jumankeuta äijä! Susta tulee taas haluttua kauraa täällä suomessa josko ikinä enää pääset takas ja Katja päästää sua oluelle.
VastaaPoista