Vankkuri noin vuoden jälkeen (-m)

Noniin,

Kerrotaampa vähän, että mitä täällä tapahtu vähän aikaa sitten. Ei kummosia. Tosin, mitä nyt Vancouver Canucksien fanit vähän innostuivat ja riehaantuivat polttelemaan henkilöautoja ja poliisiautoja tuossa vähän aikaa sitten kun kiekkojoukkue ei voittanutkaan NHL-mestaruutta. Minkähänlaiset kekkerit niillä ois ollu jos Canuksit ois voittanu?!

Noh, mehän satuttiin olemaan siellä hulinan ytimessä sillon. Niinku muistatta, niin meillä oli puhe käydä kattoon pelit aina eri pubeissa ja sitten ku on katkaisun paikka niin sitten mennään keskustaan. Niin toimittiin. Katkaisunpaikka oli Canukseilla oli eka kerran 13. päivä ja peli näytettiin yleisölle Vancouverin keskustassa CBC:n (paikallinen YLE) toimiston edessä valtavan isolta näytöltä. Me oltiin siinä Canada Postin edessä, hyvin lähellä näyttöä, n. 60m, se on iso Eduskuntatalon näkönen rakennus siinä Vankkurin ytimessä. Vaikka tappio tuli, niin sillon yleisöllä jutun juoni oli, että "Ei tässä mitään, ens kerralla sitte näytetään noille Bostonilaisille!".

Viimisessä pelissä me oltiin Katjan kanssa korttelin päässä siitä kohdasta missä oltiin oltu pari päivää sitten eli oltiin n. 50m päässä siitä Postitalon edestä. Sen lähemmäs ei enää oltas päästy vaikka ois ollu pikku Bobcat (pienkuormaaja) raivaamassa tietä. Selostusta ei enää siltä etäisydeltä kuultu, eikä oikeastaan kiekkoakaan paljoa nähty, vaikka näyttö oli ihan jeesuksen alushousujen kokoinen. Ihmistä kuin meren mutaa, tylsää sanontaa käyttääkseni. Peli alko läheneen ekan erän loppua, Luongo päästi ekan maalin ja sitten vähän ajan päästä toisen ja sitten peli oliki jo selvä.
Mutta nyt tällä viimisellä kerralla ei enää jutun juoni ollukkaan ihan samanlainen. Mie vähän haistoin jotain sellaista ilmassa (ei hamppua; sitähän oli ollu koko ajan ilmassa niin, että yskittää meinas, mutta liian vähän että nuppiin ois noussu), että kohta voi tapahtua jotain jännää. Tuumasin Katjalle, että lähetääs pois vaikka tässä on vielä n. viis minuuttia peliä jäljellä. Tilanne oli 4-0 siinä ajassa. (Me oltiin jo hävitty se peli vrt. Kummelit)

Lähettiin käveleen kohti metroa. Siinä ku käveltiin yhen isomman kadun ohitte poliisien vierestä, niin joku tyttö syötti nuotioon Canucksien pahvisia kannatuskylttejä keskellä katua. Sillä lailla. Mie vähän jo hämmästelin ku kytät ei tehneet asialle mitään. Ja ku mentiin eemmäs niin meän takaa rupes ryykäileen joku junioritiimi, jotain 15-vuotiaita jannuja kolme-neljä kelmiä ääneen tuumaillen, että "syöksytäänkö vauhdilla pahki ihmisiin vaiko poliiseihin, vähän ois jännää!" Sillon mulla raksutti, että nyt täältä on päästävä pois ja nopsaan, muuten voi kestää kotiin pääsy keskiyöhön asti.

Siinä ajassa ku asemalle päästiin, metro oli vielä melko vapaa ja päästiin menemään ihan rauhassa pois keskustasta. Mantereen puolella sitte ihmeteltiin ku keskustasta nousi sankka musta savu. Eka auto oli sytytetty tuleen. Sen jälkeen poliisi menetti kansojen hallinnan ja 15 autoa syttyi tuleen, The Bay (paikallinen Stockmann) ryöstettiin, pankkien ikkunat lyötiin sisään, poliisiautoja poltettiin... jne ...

Sen jälkeen kaikki liikenne keskustaan pysäytettiin, sillat suljettiin ja bussit pysäytettiin kun mellakkat olivat bussien reiteillä niin, ettei niiden turvallisuutta voitu enää taata poliisien toimesta. Henkilöautoliikenne pysäytettiin täysin siltojen kautta, bussit eivät kulkeneet, joten ainoa reitti mellakan keskellä olleilla ihmisillä pois olisi ollu kävellä pois siltoja tai kannasta pitkin tai sitten metro, mutta senkin liikenne pysäytettiin, kun sinne tuli niin suuri ryntäys, että ihmiset olisivat survoutuneet raiteille ennenkuin olisivat edes junanvaunuja nähneet! Eli massojen purkaus keskustan alueelta oli erittäin hidasta vaikka poliisit koittivat kovasti alivoimaisilla joukoillansa ihmisiä häätää.

Mun epsanjanmaikka oli ollu pelin aikana jossain niillä samoilla metreillä ku mie ja Katja. Hän oli kattonu peli loppuun asti ja lähteny käveleen autoansa kohti pelin jälkeen ja jossain ajassa huomannu ku selän takaa nousee valtava musta savupatsas... Oli käyny kattoon että mikäs se siellä savuttaa ja ku oli huomannu että autohan se, niin hirveässä hädässä lähteny menemään omaa autoa kohti. No, sen auto oli ollu ehjä, mutta sillä oli kestäny kolme tuntia päästä pois siltä alueelta mikä meillä kesti n. 10 minuuttia.

Täällä on nyt sitten jälkipäivinä puitu aika paljon mediassa tätä mellakkajuttua. Ja varmaan syytä onki. Viimeks ku Canucksit oli NHL-finallissa 1994 ja hävisivät niin silloin oli miljoonien dollarien arvoiset mellakat. Tänä vuonna ei varmasti heikommaksi jääty!

Nykyaikana ku jengillä on videokännyköitä ym. niin aika paljon on jääny noita liikkeitten ryöstelijöitä nauhalle kasvoinensa. Monet tyypit poseerasivat palavien autojen edessä lähettäen äideillensä terveisiä. Mahtavat äidit olla nyt sitten jälkikasvustansa ylpeitä... Noista nauhalle jääneistä on myös tullu melkoisia yhteiskunnan sylkykuppeja: Yksikin tytär, joka nappasi The Baysta kalliin käsilaukun ja jäi CBC:n uutiskameran filmille, laittoi seuraavana päivänä julkisen anteeksipyynnnön nettiin, palautti käsilaukun ja antoi itsensä ilmi poliisille, otti sakot ja sanktiot niin hänen työnantajansa, joka ei millään tavalla ollut tekemisissä koko mellakan kanssa, ja on ihan eri puolella kaupunkia, on joutunut ihmeellisten boikottien uhreiksi. Ihmiset ovat kirjoittaneet tämän tytön työnantajalle; autokauppiaalle, joka ei millään tavalla ollut liittynyt mellaakkaan, että hän on mellakoitsijoiden kannattaja, ryöstelijöiden ystävä, Vancouverin vihollinen ja anarkistien puolustaja; vain koska hän on tuon tytön palkan maksaja. Siis ihan syyttä suotta uhkailevat ja boikotoivat tätä työnantajaa. Jälkikäteen tää firma antoi tälle ryöstelijätytölle potkut, varmaan osittain yleisöpaineen takia, mutta varmasti osittain julkisuus-ja kilvenkiillotusetemppuna, kun olivat saaneet niin paljon sontaa silmilleen....Eikä tämä firma ole ainoa, näitä on tällä paljon.

Se on asia mikä minua täällä Kanadassa (ja ehkä myös USAssa) raivostuttaa on ihmisten ajattelemattomuus eli aivojen käyttämättömyys. Ihmiset ovat täällä hyvin kärkkäitä sanomaan mielipiteensä, kun siihen tilanteeseen tullaan, niin se mielipide on tärkein, ei se että mikä olisi oikeasti järkevin tapa toimia, ja sillon se mielipide lähtee vain pelkästään sydämestä ei aivoista. Ihmiset eivät oikein tunnu käyttävän sitä konvehdintäytettä mikä niillä on korviensa välissä. Lääkärit nimittäin tuntuvat itsepintaisesti väittävän että sillä töhnällä on suotuisa vaikutus erilaisten pikku askareiden suorittamiseen.

Esimerkkinä juuri tuo aiemman kappaleen tilanne. Minusta tuntuu, että mie törmään vastaavanlaisiin tilanteisiin kuukausittain, että joku jossain taas todistaa tyhmyytensä. Ja minä sentään olen työtön, joka ei, perkele vieköön, paljoa kotoa karkuun pääse todistamaan ihmisiä. (Mahtaa Katjaa turhauttaa ne sen työkaverit...)

-m