Vime viikko ja viikonloppu piti sisällään käynnin antropologian museossa. Siellä oli paljon intiaanikamoja täkäläisiltä heimoilta. Hienoja toteemipaaluja ja muita veistoksia ja käsitöitä. Oli siellä semmonen tasankoinkkarien päällikön sulkapäähine, just niinku akuankoissa ja muissa sarjakuvissa. Hieno oli. Täkäläiset intiaanipoppamiesten korppiasut on kans aika vaikuttavan näkösiä. Mutta muuten niiden touhu poikkeaa hieman siitä mitä me siellä Suomessa on intiaaneista aina kuviteltu. Ne kuvitelmat on totta tasankointiaanien kohdalla, eli tiipiit, hevoset sulkapäähineet jne. Täkäläiset ovat asuneet kiinteissä taloissa, helevetin jykevistä hirsistä kootuista lautataloissa. Toteemipaalut ovat täältä peräisin, tasankoinkkarit eivät ole niitä harrastaneet läheskään siinä määrin ku nämä. Liekkö ollu puista pulaa tasangoilla...? Maailman korkein paalu on Kwakwaka'wakw-heimon veistämä 56,4 metrinen tolppa. On siinäki pitäny keksiä heimolle nimi... Varmaan menny poppamiehellä ja pääliköllä tovi ennenkuin ovat tuommosen nimen keksineet, kulunu siinä sivussa sieni tai pari ja rauhanpiippua polteltu varmaan kilometri.
Kuvia taas alla.
Muuten viikko oli aika yllätyksetön, mitä nyt kojootti nähtiin Okran kanssa tuossa kadulla lauantai-iltana. Se oli semmosen saksanpaimenkoiran muotonen mutta laihempi ja kapeampi ja ehkä vähän pienempi ja hiekan värinen. Vähän aikaa se katteli meitä ja lähti sitten jolkottelemaan mielenkiinnottomasti mettää kohti. Okkeri ei kuitenkaan hoksannu sitä. Eipä kehtais päästää sitä kuitenkaan semmosten seuraan, se saattais tulla syödyksi. Ne kuulemma metsästää myös laumana, silleen niinku leijonat, että yks hämää ja muut kiertää taakse.
Sunnuntaina käytiin sitten pienellä kävelykierroksella tuolla keskustassa. Hienoa seutua on sekin. Meillä oli tarkoituksena mennä yhteen ilmaseen jazz-konserttiin; osote muistettiin, mutta kummallakaan ei ollu hajuakaan että missä semmonen osote vois olla. Karttaki jäi kotiin. Ei sitten kuitenkaan ruvettu kansalaisilta utelemaan vaan päätettiin tehdä pieni kävelyretki keskustassa.
Kaavakuvaa haida-kylästä. (Kuvathan sitten aukeaa isommiksi kun niitä klikkaa...)
Jonkun sortin ovenvartija.
Kapiokirstu.
Yhdestä puusta veistetty kanootti.
Haida-karhu. Liekkö seki yhestä puusta...? Nää pöllit täällä mettissä on pikkusen erilasempia ku siellä pohjolassa. Suomalainen avohakkuu mahtais tuntua täkäläisistä ihan vaan risusavotalta.
Luulin, että tuo oli possujuna, mutta ei. Se on ruokajuna. Siinä kärrättiin ruuat juhliin. Kyllä siihen hirvikeittoa mahtuis melko paljon...
Toteemipaaluja. Katja mittatikkuna.
Punottuja koreja.
Katottiin ensteks, että juomapulloja. Vaan eipä ollukkaan, vaan tyttöjen nukethan ne siinä. Letit ja kaikki.
Korppinaamareita.
Korppipuku takaa päin. Kai se poppamies on tämä päällä hillunu ja antanu ennustuksia.
Eskimoiden kajakkeja.
Tasankointiaanien sulkapäähine ja hienot hanskat.
Veistos. Täällä korppi on joku maailmanluojalintu. Ilmeisesti ajan alussa korppi on löytänyt ihmiset simpukasta.
Täkäläisten inkkarien asumus. Mie oikeassa reunassa. Kattoruoteet oli tehty melko tukevasta puusta. Eikä tuo lato näyttäny muutenkaan kovin pikku tuulista huojuvan.
Museon pihan paalut.
Lisää paaluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti