Tutkijalautakunta selvittää... (-m)

Moro taas.

Liukasta on ollunna täällä. Eilen oltiin Katjan työkaverin synttäreillä (taas) ja paluumatkalla pyöräiltiin ylös yks mäki niin, että takarenkaat lipsu joka polkasulla. Tämä Matt sai kuksan meiltä lahjaksi. Se oli onnesta soikea koko illan ja söi ranskanpottuja ja joi kaljaa siitä. Ei sen ilo siitä laantunu vaikka se perkeleen kuksa otti ja halkes ku se turposi kaikesta nesteestä. Vaan semmonen halpa, vitosen kuksa se oli. Ku osteltiin niitä Suomesta matkaan, niin eipä aateltu, että joku oikeasti niistä jotain jois...

Takas liukkauteen. Tultiin siis takas, kotia päästiin ilman kolhuja ja ku lähettiin vielä käyttään koiraa pihalla kahen maissa yöllä, niin kuultiin renkaitten ulvontaa ja rysähys. Samantien sammu kaikki valot kymmenien korttelien alueelta. Joku tais ajaa tolppaan? Kierrettiin siinä meidän vakiolenkki ja nähtiin taskulamppujen valoja. Mentiin tietysti uteliaina kattomaan että mistä on kyse, niin palomiehet rupes huuteleen, että seis, ei enää askeltakaan, sähköjohot on maassa. Jonku piha oli ihan mullin mallin ja henkilöauto pönötti sähkötolpan päällä (tolppa tietysti kaatunu, ei se auto siellä ylhäällä ollu). Ei siinä kellekkään mitenkään ollu käyny, ku ei ees ambulanssi tullu sinne. Lähettiin siitä sitten kotiin nukkumaan, hampaat pestiin kynttilän valossa. Sähkökatkos kesti parisen tuntia.

Tuossa muutama tunti sitten käytiin päivänvalossa kattomassa, että mitä oli tapahtunu. Joku oli ajanu (kännissä, ihan varmasti) risteyksen yli pihalle, hajottanu aidan, pensaita sekä sähkötolpan harusvaijerin mennessään. Tolppa varmaanki jo kaatunu siinä vaiheessa ja tämä oli sitten peruuttanu vauhilla sen tolpan päälle niin, ettei enää päässy karkuun. Sillä karkuun se oli selvästikki yrittäny. Muuten se auto olis ollu siellä pihan perällä. Jutun suola on siinä, että me tultiin pyörillä siitä samasta risteyksestä n. 10 minuuttia ennen tuota kolaria. Hyvä, ettei ollu samaan aikaan siinä risteyksessä, varmaan päälle olis ajanu.

Pikkujoulukausi se täälläki on nyt, siksi kai tuo känässä ajeliki. Täällä kun ei ole _niin_ paheksuttavaa ajella parin tuopposen tsikunoissa ku siellä, vaikka kyllä niitä maistissa ajelijoita Suomessaki on vaikka kuinka. Mutta ei uskalla aatellakkaan, täällä niitä mahtaa iltasin olla melko monta liikkeellä. Pimeä ja liukas tie, pikkupakkaset ja kesärenkaat muutaman tuopposen kera on hieno yhistelmä...

Muutamasta tuopposesta vielä; tulin tehneeksi perjantaina vehnäolutta. Kiinnostuneille ohessa aineslista:
0.05 kg. 2-Row Carapils® Malt
0.05 kg. Honey Malt
1.36 kg. Liquid Wheat Extract
2.04 kg. Liquid Light Extract
14 g. Hallertau Hersbruck (Pellets, 3.8 %AA) boiled 60 minutes.
14 g. Fuggle (Pellets, 4.75 %AA) boiled 15 minutes.
Yeast: WYeast 3068 Weihenstephan Weizen

Original Gravity: 1.051
Terminal Gravity: 1.012
Color: 8.08 SRM
Bitterness: 11.5 IBU
Alcohol (%volume): 5.1 %

Pikkujoulujuhlia tuntuu meilläkin olevan tiedossa joka viikonlopulle aina siihen asti kunnes lähetään Suomeen. Eli ei mitään uutta auringon alla.

Silleen.

Talavi (-m)

Tännekki iski sitte se talvi. Vaikka just äsken sain Vellulle kehuttua, että täällä on vaan kolme vuodenaikaa. Nuo natiivit kun olivat väittäneet meille, että "täällähän ei mitään lumia sada, tai korkeintaan viitenä päivänä vuodessa ja sillonki ne kestää maassa vaan pari päivää". Ainoa joka lumesta tais nauttia (Katjan lisäksi) oli Okkeri. Se raukka tuntui olevan taas hyvillään ku oli kylmää ja märkää lunta tassujen alla...

Okra omassa elementissään, tämän töhnän se tuntee: "Nää on mun maita!"

Piha

Pihatie

Lenkkipolku on hiukan erinäkönen

No, nyt sitten oli se eka kerta tälle vuodelle. Aamulla ( joskus ihan liian aikaisin) Katja herätti minut sängyssä kattomaan ulos ikkunasta, että lunta! No jipijii, ihan ku tuota ei tähän ikään mennessä ei ois nähny jo liikaaki. Kai siinä on jotain hienoa, nähhä samaa valkoista paskaa, vaikka on välimatkaa Suomen kinoksiin puoli palloa.

Joku paikallinen sammakkoprofessori oli ennustanut, että tänä vuonna täällä sitä sitten tulee paljon lunta. Aika ovelasti oli vetäny, nimittäin tänä vuonna on el Niño-vuosi, eli 4 vuoden välein toistuva sääilmiö, joka täällä saa aikaan talvimyrskyjä ja lumisateita. Ovelia ovat sammakot, kovin ovelia.

Tänään syöpöteltiin aika makosia juustoja. Yks oli savustettu Gouda, toine oli mangopaloilla ja hillotulla inkiväärillä maustettu Stilton ja kolmas oli Gambozola sini-valkohomejuusto. Tätä kolmikkoa säesti plasilliset Copper Moon Moonlight Harvest ("kuunvalossa poimittua") cabernet sauvignon-punkeroa sekä aika mahtavaa Finger Fruit 2007-vadelmaviiniä. Toi vattu-esa oli kyllä ihan tautisen hyvvää. Menee minun makeiden viinien tio-i-toppiin, että heilahtaa. Parempaa ei oo enää ku Sauternesit ja Tokajit (ja ehkä Kanukkien Icewinet...) Minun suosikkijuusto oli mango-Stilton ja Katjan suosikki oli Gambonzola. Tais tyttö vetää koti(suomeen)n päin tuossa...

Juustot osteltiin, kun käytiin taas vähän kaupungilla turhauttamassa itteämme erinäisten ostosten perässä. Mulle sentään talvisempi takki löydettiin ja Katjalle pipo pyöräkypärän alle. Sekä mulle munamankeliin etuvalo. Edellinen valo olikin Hannen ukkovainaan ikivanha patterisyöppö vekotus. Nyt on sitte oikein haitekkiä ja ledejä, kyllä taas kelpaa (ja näkee) polkea.

Kukille, eli chileille, olis pitäny löytää lisävalaistusta, vaan eipä sitä sellaista löytyny, eikä löytyny Katjalle käsipuntteja, siitä sitten se pakollinen turhauminen. Vaan ei se kauaa kestäny, kun käytiin ostaan itellemme paluumatkaevääksi pitsa. Lätynkääntäjällä oli tarjous päällä, joten saatin 35cm lätty 25 cm sijaan. Karvakäsi siis säästi meidät ruuannteolta tälle päivälle...

Pikkuhiljaa aletaan molemmat olemaan tuskastuneita tiskaamiseen täällä. Niin hyvin pääsi tottumaan Oulussa omassa kämpässä tiskikoneeseen. Katjanki sain niin totutettua siihen, että seki kaipaa jo konetta ja kattelee lehistä tarjouksia...

Pöytä on nyt valmiina. Kuvat kertokoon puolestaan. Palaakaan en hiekkapaperia käyttäny tuohon, pinnat on höylättyjä. Onneks Hannen ukkovainaalla oli tuota Danish Oilia, niin sai ees pinnat näyttään hyvältä...

Tein tuohon välitasolle tuommosen ritilän, niin voi käyttää sitä sitten vaikka kenkien kuivaustelineenä näitten talon lämmitysräppänöiden päällä. Lämmin ilma kun tulee täällä lattiasta.

Minun synttärit (-m)

Ne olivat eilen. Ja toissapäivänä. Ja monien mielestä ne oli perjantaina. Oikeasti ne oli 14. marraskuuta.

Perjantaiset onnitteluviestit taisi tulla pääasiassa siksi, että olin joskus sen tarkemmin tutkimatta pamauttanu Skypeen synttäripäiväksi jotakin sinneppäin. Se oli sitten sattunut olemaan 12. marraskuuta.

Lauantaina vietettiin synttäreitä siksi, koska Suomessa oli 14. marraskuuta vaikka täällä oli 13. Mutta miehän oon syntyny kuiteski Suomessa. Sillon käytiin syömässä tuossa kylällä meksikolaisessa ravintolassa, jossa oli kiinalaisia tarjoilijoita. Alkuruuat oli mahtavat, mutta pääruuat ei niin mahtavia. Aluksi tuli quesadilloja, eli semmosia tortillaleipiä, joiden väliin on laitettu kanaa tai jauhelihaa ja liimatu kiinni juustolla. Ja hyviä olivat. Pääruokana oli jotain kanahässäkkää ja paistettua hernekeittoa salaatin kanssa. Ei kovin hääviä. Ravintola oli oikeudeton rafla, joten juomaksi tuli kannullinen neitsyt-margaritoja. (kyllä se vaan olis vähän kaivannu sitä tekilaa...) Sen päälle käytiin ottaan pienet kylän toisessa kapakissa ja tultiin kotia. Kotona sain lahjaksi pari hyvää olutta, pähkinäalen ja suklaaportterin. Pähkinäalen teossa oli käytetty hasselpähkinöitä ja suklaaportterin teossa kaakaota. Mainioita olivat, eritoten tuo suklaaportteri.

Phillips Dirty Squirrel Hazelnut Brown & Phillips Longboat Chocolate Porter

Sunnuntaina sitten vietettiin minun synttäreitä sen tähen, ku kalenteri sanoi, että nyt on 14. marraskuuta. Aamiaseksi sain suklaakakkua ja kahvia sänkyyn, ihan mukavaa... Sitten sain lahjaksi sukkia sekä Vancouver Canucks T-paidan. Päivälliseksi syotiin lihapullia ja paistettuja pottuja ja jamssia. Mahtavaa oli. Parempaa ku meksikolaisessa. Paras lahja kuitenkin käytiin ostamassa jo keskiviikkona kaupungilta: Tammi- ja vaahteralautaa. Nyt mulla on siis 2 metriä tammea ja kolme metriä vaahteralautaa. Pitää vielä keksiä mitä niistä teen. Ideoita otetaan vastaan.

Kiitoksia Katja kestityksestä ja lahjoista. Tämä oli mukava viikonloppu, eikä ollu kiire minnekkään.

Ittelle olin ostanu lahjaksi sikarin, sitä sitten polttelin iltasella tuossa kasvihuoneessa.

Christinen synttärit, pöytä (-m)

Moro taas.

Eilen oltiin Katjan työkaverin synttäreillä. Käytiin pubissa syömässä, ja se pihvi jonka vetasin oli kyllä parhaasta päästä. Enpä oo niin mureaa ja suussasulavaa pihviä syöny aikoihin. Rib eye steak oli nimensä, Irish Heatherin kokille kiitokset, jos sattuu lukemaan tätä. Mukana tulleet ranskanpotut ja bearnaisekastike oli kyllä aika surkeita esityksiä tosin. Katja tekee parempaa bearnaisea. Ja parempia pottuja. Sitten sen pubin yhteydessä oli viskihuone. Empä oo niin montaa mallasviskipulloa nähny yhellä kertaa, oli enemmän ku St. Michaelissa Oulussa, ja siellä on vaikuttava kokoelma.

Tämä Christine oli kiinnostunut savitöistä; se oli tehny yhdelle kaveripariskunnallensa häälahjaksi astiaston. Ja vähän samaan liittyen, se joskus kesällä kysyi multa, että voinko mie tehhä hälle teepannuun kahvan. No, mie tekasin sille pari kappaletta puukahvoja nyt sitten lahjaksi. Toinen ihan vaan putsattu katajan oksa ja toinen oli koivukalikoita liimattuna kahvan muoton ja hiottu siistiksi. Kovasti tuntui pitävän siitä katajasta, kun se nyt oli vähän elävämmän näkönen. Jännää on tämä Hannen pihalla kasvanu kataja, ku se on ihan keltasta! Ihan samanväristä, ku ne keltaset muistilaput, ei ollenkaan punertavaa ja semmosta hiekan väristä ku Suomessa.

Tultiin sitten bussilla takas illalla. Siinä vähän ennenku meidän piti hypätä pois bussista, niin kuski otti jalat allensa ja ponkaisi kahvilaan. Me ihmeteltiin enste vähän, että paskahätäkö sille iski, mutta ei, kahvikupin kanssa se sieltä takas juoksi. Mietiskeltiin siinä sitten, että Suomessa tuommonen tietäis kuskille varmaan potkuja tai vähintäänki yleisönosaston kirjoituksia lehteen ja moitteita. (Menköön tämä kirjoitus nyt sitten yleisönosaston kirjoituksena sen kuskin käytöksestä.) Muut ihmiset bussissa eivät olleet millänsäkään, näytti olevan niiden mielestä ihan tavallista toimintaa. Ihan mukavasti ja rennosti ihmiset täällä suhtautuvat tuollaisiin inhimillisyyksiin, toisin kuin Suomessa. Ottavat täällä asiat paljon relammin. Sama juttu on vaikkapa kirjastossa; jos palauttaa kirjat luukun kautta (ku kirjasto on kiinni) niin kirjat käsitellään niinkuin ne olisi palautettu SEURAAVANA aukiolopäivänä, eikä niin kuin siellä, eli edellisenä päivänä. Täällä tajutaan, että ei se oo niin yhen päivän tai parin minuutin päälle...

Puukonteriä tilailin Lappeenrannasta joltain teräntakojalta. Paketti meni kotia, pitää ottaa se sitten jouluna mukaan. Aattelin, että kai se minunkin on se taito opeteltava ja täten kannetta korteni kekoon tästä suvun "vitsauksesta". Pappahan tuo oli aika peto tekemään puukkoja, elantonsa otti niistä (ja muista poronluumatkamuistoista). Ja isäukko on aikoinaan tehny sille nahkatuppia, äiti ja täti koristelleet puukot ja muut. Eli kaipa sitten minäki, ohan nuita niin monenäkösiä puukkoja ja tuppia tullu nähtyä ja pyöriteltyä käsissä ja muutama tuppi joskus nahasta tullu itekki tehtyä, että jospa sitä jotain sais aikaan. Ja aina kyllä on haluttanu tehhä itelle puukko. Pitää joskus sitten tehä vielä itte se teräki takomalla, mutta ei nyt.

Pöydän tekeminen tuntuu etenevän turkasen hitaasti. Nyt kaikki osat on olemassa mutta vinossa ovat, perkeleet. Jalat harottaa liimausen jäljiltä. Tuskaisaa on pöydäntekijällä, kovin tuskaisaa... Kantapään kautta on ihmislapsen oppiminen.

Tuon pöydänroikaleen kun saan tehtyä (tai vaihtoehtoisesti poltettua) valmiiksi niin sitten pitäis entisöidä Hannelle yhtä sen sohvaa. Pitäis hioa pinta siitä. Vaihtelua vaihtelua, ehkäpä siinä en onnistu töppäämään niin ku tämän perkeleen pöydän kanssa... vituttaa koko vehe.

Höylät sentään toimii, niinku pitää. Niihin oon tyytyväinen.

Että näin, -m

Karkki tai kepponen (-m)

Se oli sitten Halloween sunnuntaina. Aika paljon ihmiset tuntuivat juhlistavan sitä, vaikkakaan ei kaikki. Noin kolmannes Vankkurin asukkaista on alunperin kotoisin Intiasta ja Kiinasta, joten monikan noista ei tunnista juhlaa omakseen. Tietysti ne, jotka ovat täällä jo useamman sukupolven olleet ovat jo sen omaksuneet...

Me kuitenkin omaksuttiin juhla itellemme täysin. Kaiverrettiin kurpitsoja (ei, Junnu, ei kaiverrettu Hitleriä), koristeltiin kasvihuonetta kummituksilla ja pukeuduttiin hassusti. Mie pukeuduin 80-luvun pornotähdeksi ja Katja mun "lämmittelijäksi". Mulla oli tiukat farkut, kireä t-paita, takatukka ja mustat viikset. Katjalla punamusta tukka ja vauhdikas meikki päällä. Okra puettiin kimalaiseksi, se ei kuulunu meidän teemaan millään tavalla. Okran puku oli ostopuku, meillä vaan peruukit oli ostettu, loput improvisoitu.

KasvihuoneLentoon lähössä... mopo polkastaan käyntiin.

Kimalaisen lentoa

Meillä kävi vajaa kymmenen kersaa sanomassa "Trick or treat" eli karkki vai kepponen ja sitten niille piti antaa karkkia. Onneksi ei käyny sen enempää, niin jäi itelle paljon möhnättävää... Lapsilla oli kyllä ihan hienot asut päällä, ykski oli pukeutunu LEGO-äijäksi. Semmonen iso keltanen pallopää ja koukkukädet. Eihän se niillä mistään olis saanu mitään kiinni, mutta sillä oli vanhemat mukana auttamassa.

Pääosin lapset olivat pukeutuneet, mutta oli myös osalla aikuisistakin naamiasiasuja. Joillakin oli talot koristeltu ihan kummituslinnojen tai hautausmaiden näköisiksi, mutta myös oli niitä jotka olivat lähteneet kotoaan muualle, ettei häirittäisi tai ykski, joka oli laittanu sadettajat päälle pihapolulle, ettei kukaan tulisi.


En tiedä moniko kersoista oli varautunu siihen, että tekisivät kepposia, sillä ei niillä oikein mitään varusteita näyttänyt sitä varten olevan. Tyypillisiä kepposia kuulemma on saippuoida ikkunat, nakella kananmunilla paikkoja tai heitellä vessapaperirullia pihapuihin. Parempiin kuuluu laittaaa koirankakkaa (tai omaa) paperipussiin, laittaa pussi oven eteen, sytyttää se, soittaa ovikelloa ja juosta karkuun. Oven avaaja luultavasti koittaa polkea tulen sammuksiin...

Kyllä silti meidän pääsiäinen on mukavampi juhla, kun lapset joutuvat tekemään jotain saadakseen karkkia (vrt. laulaminen&virpominen tai vaan sanoa "trick or treat"), vaikkakin naamiaisasuissa on tässä juhlassa enemmän vaihtoehtoja.

Muiden kurpitsoja...

Sokerina pohjalla, me!